Apinoiden planeetta kotikatsomo

Kun 20th Century Foxin tuottaja Richard Zanuck päätti vuonna 1967 vihdoin edetä eriskummallisen Apinoiden planeetta -projektin kanssa, joka samannimisestä Pierre Boullen tieteisromaanista mukautettuna oli pitkään maannut hänen pöydällään, hanke oli vähintäänkin riskialtis. Oikeita apinoita ei tietenkään voitu käyttää, joten näyttelijöiden maskit oli saatava mahdollisimman uskottaviksi. Apuun haalittiin tuolloin eräs alansa parhaista make up -miehistä, John Chambers, jonka loisteliaat apinamaskit toimivat koekuvauksissa välittömästi. Kuvaukset alkoivat saman tien. Sopivaa on, että samaan aikaan vuoden 2001 uuden filmiversion kanssa Fox-yhtiö julkaisee dvd-versiona myös alkuperäisen elokuvan, sen jonka uraauurtava pioneerityö maskeerauksen alalla on viime kädessä vastuussa apinatarinoiden neljästä jatko-osasta ja kahdesta televisiosarjasta sekä myös Tim Burtonin uudesta versiosta.

Kirjailija Boullen idea astronauttien koettelemuksista eläintarhoista tuttujen apinoiden ja gorillojen kynsissä on mielenkiintoinen, olkoonkin, että ajassa hypittiin sekavasti eteen ja taakse, kun elokuvat seurasivat toistaan, vaikka jotkut jatko-osat olivatkin ihan mukiinmeneviä. Apinoiden planeetta on tarina kyynisestä ja kanssaihmisiinsä kyllästyneestä astronautti Taylorista (Charlton Heston eräässä huikeimmista rooleistaan), joka huomaakin yhtäkkiä olevansa ihmisyyden ainoa lipunkantaja vihamielisessä yhteisössä. Taylorin kaksi astronauttitoveria eivät ole aivan yhtä vahvoja tässä mielessä, jonka elokuvan vuosien varrella nähneet muistanevatkin. Epäinhimillisestä kohtelusta huolimatta (mm. verkkoon pyydystettynä) Taylor ei murru, kunnes karmea totuus paljastuu elokuvan lopussa hiekkaan hautautuneen Vapaudenpatsaan muodossa. Taylor oli ollut koko ajan oikeassa, ihminen on luomakunnan historian tuhoisin elukka: "You did it, didn’t you…you really did it. Goddamn you all to hell!" Astronautti ei siis kiroile itseään surkutellen polvillaan sannassa, hän tuomitsee luojansa, kun antoi kaiken tapahtua. Ehkäpä Taylorin raivo kuvastaa myös tuolloista amerikkalaista kyynistä yhteiskuntatilannetta laajemminkin, kun jenkkien kaatumistilastot tuolloin osoittivat toistasataa sotilasta viikossa Vietnamin viidakoissa.

Edellä mainitun lisäksi Apinoiden planeetan toinen kulminaatiopiste elokuvan keskivaiheilla on tietenkin Hestonin voimallinen ja tyrannit alimpaan helvettiin toivottava repliikki, jossa hän vaatii "teitä likaisia apinoita" ottamaan saastaiset käpälät pois hänestä. Ihminen, tässä siis eläimen tasolle luultu, osaakin puhua. Olisiko hänestä uhka vallanpitäjille?

Apinoiden planeetta oli siis lopulta jättimenestys apinanaamareineen kaikkineen. Kuvaukset Arizonan kesäisessä erämaassa eivät kuitenkaan olleet mitään leikintekoa. Näyttelijöitä pyörtyi lämpöhalvauksen kourissa eikä apinamaskeissa ollut ilmastointia. Hikoilu kuitenkin kannatti. Paitsi että elokuva takoi rahaa, se oli myös kauan kaivattu piristysruiske entiselle lapsitähdelle Roddy McDowallille, joka sai vihdoin arvostusta myös varttuneempana näyttelijänä. McDowall oli simpanssina mukana kaikissa viidessä Apinoiden planeetta -elokuvassa 1968-74.

DVD / kuva: 16:9 Anamorfinen Widescreen 2.35:1; ääni: Dolby Digital 5.1; tekstitetty (elokuvaa voi katsoa ilman tekstitystä); Special Features: Theatrical Trailers (5 kpl), Still Gallery.

Saatavilla on myös Planet of the Apes 6-disc set / Apinoiden planeetta: 6 elokuvan keräilyboxi, joka sisältää kaikki viisi Apinoiden planeetta -elokuvaa sekä erillisen levyn Behind the Planet of the Apes.

ks. ensi-illat: - Apinoidaan planeetta - Kaikenkarvaiset ystävämme