Sotalordi kotikatsomo

Vuosi 1965 oli Hollywood-legenda Charlton Hestonille uran kannalta erittäin kiireinen, mutta myös työlaadullisesti maullaan. Esiintyihän hän paitsi Sam Peckinpahin suurwesternissä Majuri Dundee (elokuva, joka on sittemmin palautettu ohjaajan tarkoittamaan alkuperäiseen loistoonsa dvd-julkaisuna) ja Rex Harrisonin esittämää paavia vastaan taistelevana Michelangelona (Tuska ja hurmio), myös lyhyessä mutta erittäin intensiivisessä sivuosassa Johannes Kastajana raamattueepoksessa Mies Nasaretista. Tässä jutussa on käsittelyssä Hestonin kyseisen vuoden neljäs työ, 1000-luvulle sijoittuva raju Sotalordi.

Heston esittää ritari Chrysagonia, joka matkaa herttuansa käskystä normandialaiseen rannikkokaupunkiin uudelleenvarustamaan linnoitusta, joka on vaarassa kaatua barbaarien syliin. Asiat sujuvat, kunnes Chrysagon tapaa kauniin paikallisen naisen, Bronwynin (Rosemary Forsyth), johon rakastuu.

Kyseessä onkin pohjimmiltaan rakkaustarina, mutta samalla lohduton kuvaus keskiaikaisesta elämänmenosta, jossa kansanosien vastakkainasettelu oli erittäin suurta, elinolot epähygieeniset ja ankeat – ja sodankäynti käsittämättömän brutaalia. Sotalordi on merkittävä, mutta usein aliarvostettu elokuva ohjaajalegenda Franklin Schaffnerin (Apinoiden planeetta, Panssarikenraali Patton, Papillon) monipuolisella uralla. Future Filmiltä mainio teko ottaa tämä harvoin nähty spektaakkeli dvd-katalogiinsa.

Johtuneeko kuitenkin Hestonin kuumeisesta työtaakasta (hän halusi esimerkiksi tapansa mukaan kirjoittaa uusiksi Sotalordinkin käsikirjoituksen) vai mistä, mutta hänen roolihahmonsa jää kovin pinnalliseksi verrattuna esimerkiksi aina luotettavan Richard Boonen esittämään Borsiin, jonka ainoana tehtävänä on huolehtia Chrysagonin hyvinvoinnista. Erityisesti Sotalordissa vaivaa Hestonin ja Forsythin miltei täydellinen kemian puute. Kysehän on kuitenkin pohjimmiltaan rakkauselokuvasta, mutta näyttää, että molemmat haluaisivat olla yhteisissä kohtauksissa jossain muualla. Tämä yllätti kovasti.

Kokonaisuutena ottaen Sotalordi näyttää autenttiselta ja uskottavalta. Siksi onkin mielenkiintoista, että se kuvattiin suurimmaksi osaksi Universal-yhtiön studioilla Hollywoodissa. Erityisesti vaikuttavien sisätilakulissien osalta tätä on vaikea uskoa. Silloin osattiin, ennen tietokoneistettua elokuvantekoa.