Aavelaiva kotikatsomo

Tämänkertainen pelotusviritelmä on jälleen kerran loistava esimerkki kesän mittaan ulossuolletuista ö-luokan kauhuelokuvista, jotka toistavat vanhoja, tutuksi tulleita kaavoja pääsemättä oikeastaan mihinkään - paitsi ehkä ennalta arvattavaan loppulässähdykseen. Ghost Ship seilaa liikkeelle yllättävän suotuisilla vesillä, mutta rysähtää karikolle parinkymmenen minuutin myötätuulen jälkeen. Lajityypin huomioon ottaen yllättävän kepeä ja vintage-sävytteinen aloitus yltäkylläisine väri- ja äänimaailmoineen vaihtuu kauhugenrelle tyypilliseen huvittavan groteskiin synkkyyteen turhankin pian.

Laivojen pelastusoperaatioita suorittava sekalainen joukkio saa eteensä täyspotilta vaikuttavan mahdollisuuden, kun tuntematon mies (Desmond Harrington) kertoo heille kansainvälisillä vesillä uiskentelevasta jättilaivasta. Kliseiden mukaisesti alkoholismista kärsivä, salaperäinen kapteeni (Gabriel Byrne), porukan "hyvä jätkä" -tyyppinen nainen (Julianna Margulies), viisastelija, rähisijä sekä rodullisten vähemmistöjen edustajat muodostavat kauhugenren perinteitä kunnioittavan henkilögallerian. Kapteeni miehistöineen kulkee kohti vääjäämätöntä tuhoa, kun kirottu laiva vaatii uhreikseen etukäteen aavistettavassa järjestyksessä lähes koko miehistön. Viime vuosien kauhuelokuvia (muun muassa Scream ja I Know What You Did Last Summer jatko-osineen) myötäillen sisukas naissukupuolen edustaja pesee koko sakin.

Ohjaaja Steve Beck on sellaisten, oikeasti hyvien, sukellusveneaiheisten elokuvien kuin The Abyss (1989) ja The Hunt For Red October (1990) takana, tosin tehoste-efektien puolella. Ohjauspuolella mies teki debyyttinsä puolestaan kauhupläjäyksellä Thirteen Ghosts (2001). Luulisi siis, että yhtä jos toista opinpoikasta olisi tarttunut matkan varrelta mukaan, mutta valitettavasti elokuva pettää kaikki ne vähäisetkin odotukset, joita katsojalla saattaa olla. Vedestä kauhukokemusta tukevana elementtinä olisi voinut saada huomattavasti enemmänkin irti, eivätkä keskinkertaiset pelottelukeinot verellä täyttyvästä uima-altaasta matoihin ja kelluviin ruumiisiin tuo minkäänlaisia yllätyksiä. Paikoittain mielenkiintoisiksi yltävät kuvauskulmat ja kamera-ajot antavat sentään jotain toivoa Beckin mahdollisia seuraavia elokuvia ajatellen.

Ghost Ship rakentaa jännitystä vähitellen, mutta turhan alleviivaavin keinoin. Kököt erikoistehosteet ja hyvää päivää kirvesvartta -tyylinen puujalkahuumori eivät ainakaan auta asiaa. Loppu on mukavan ilkeä opettaen, etteivät hyvät koskaan voita lopullisesti. Leffassa ei ole pihistelty veressä, jota on yhtä paljon kuin kymmenessä Teho-osaston jaksossa, mutta jännityksen ja kauhun puolesta jää paljonkin toivomisen varaa.