12 & Holding kotikatsomo

Kaikki tietävät, ettei aikuisuuteen varttuminen ole helppoa. Valitettavasti melko harva kasvutarinan kertova elokuva onnistuu väistämään tavanomaisimmat kerronnalliset ratkaisut ja teini-iän kuvaamisessa liian usein käytetyt kliseet. Mike Millsin raikas Thumbsucker ja Todd Solondzin riemastuttava Tervetuloa nukketaloon ovat mainioita esimerkkejä siitä, että sellainen toki on mahdollista.

Aiemmin Mullan alla -sarjan jaksoja ohjannut Michael Cuesta jää 12 & Holdingillaan kauas edellä mainittujen ohjausten viehättävästä omaperäisyydestä. Cuestan ohjaus on niin ikään tarina sukupolvien välillä ammottavasta kuilusta, jonka ylitys vaatii valtavasti niin lapsilta kuin aikuisiltakin.

Elokuva pyörii 12-vuotiaiden Leonardin (Jesse Camacho), Maleen (Zoe Weizenbaum) ja Jacobin (Conor Donovan) ympärillä. Tapahtumat polkaistaan käyntiin, kun koulun kovikset polttavat kaverusten puumajan, ja Jacobin kaksoisveli menehtyy palossa. Maja, tuo turvallisen lapsuuden symboli, tuhoutuu täysin, ja varhaisnuoret kiskaistaan yhtäkkiä aikuisten maailmaan. He joutuvat vetämään viivan viattoman lapsuuden ja edessä häämöttävän aikuisuuden välille ja punnitsemaan arvojaan uudelleen.

12 & Holding kysyy, onko vanhemmilla aavistustakaan siitä, keitä heidän lapsensa ovat. Lapsinäkökulmasta kerrotun elokuvan aikuiset ovat enemmän tai vähemmän laput silmillä kulkevia hermoraunioita ja heidän osansa onkin jäädä ohuiksi sivuhahmoiksi ja karikatyyreiksi. Poikkeuksen tekee Jeremy Rennerin esittämä Gus, joka parahultaisen salaperäisenä hahmona toimii tulkkina aikuisten ja lasten maailman välillä.

Jacobin, Leonardin ja Maleen hahmot ovat kiinnostavia, ja riittävän erilaisia keskenään. He ovat aktiivisesti mukana, kun perheet joutuvat määrittelemään itsensä uudelleen. Lisäksi he yrittävät parhaansa mukaan setviä omia ongelmiaan. Jacobin oman identiteetin etsiminen ja vakavasti ylipainoisen Leonardin kuntoremontti tarjoaisivat mielenkiintoisia sivujuonteita, joihin ei kuitenkaan olla maltettu syventyä tarpeeksi. Cuestan ohjaus sisältää muitakin kiinnostavia elementtejä, joihin tarttuminen olisi ollut takuuvarma keino muokata elokuvasta persoonallisempi. Nyt tuntuu siltä, että ohjaaja on halunnut välttää turhien riskien ottamista ja pitäytynyt mieluummin ennalta arvattavissa ratkaisuissa.

12 & Holdingin suurimmaksi ongelmaksi muodostuu lopulta turhanpäiväiseen selittelyyn sortuminen. Tunnelmoinnille soisi hieman enemmän tilaa, sillä hienovarainen vihjaaminen toimii usein paremmin kuin sormella osoittelu. Tarinalla on kuitenkin kiire eteenpäin, ja moni kiinnostava kohtaus tuntuu loppuvan kesken kaiken. Ennen pitkää juoni menettää kiinnostavuutensa, eikä tilannetta ainakaan paranna ajoittainen melodramaattisuuteen lipsahtaminen.

Pienet viat syövät muuten toimivan tarinan tehoa, eikä elokuva jaksa nousta tavanomaisuuden yläpuolelle. 12 & Holding on kuin pannukakku, jonka päälle on unohdettu lorauttaa vaahterasiirappia – ihan kiva, vaan ei tarpeeksi herkullinen.