Vasikoiden mestaruuskisat

Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla ensiesitettyä Infernal Affairsia on pidetty vanhan R&A -lippulaivan, jo useita vuosia taiteellisesta lamasta kärsineen Hongkong -elokuvan uutena alkuna. Se teki Hongkongin lippuluukuilla kaikkien aikojen parhaan tuloksen. Re-make -oikeudet myytiin Warner Brothersille ja Brad Pittille.

Andrew Laun ja Alan Makin elokuva on Makin ja Felix Chongin taitavasti käsikirjoittama. Vuosi vuodelta karismaattisempi Tony Leung ja Andy Lau ovat kumpikin vasikoita, mutta lain eri puolilla. Leungin Chan on jo vuosia toiminut poliisin tietolähteenä rikollistriadissa. Lau (Lau) taas on poliisiksi tekeytynyt, samaista triadia palveleva vasikka. Juonen koukkukohdassa kumpikin osapuoli saa tiedon toisen asettamasta vasikasta - vaan ei näiden henkilöllisyydestä. Kohtauksen intiaanipokeria muistuttava asetelma pyöreän pöydän ympärillä potkaisee elokuvan hienosti käyntiin alun hiukan päämäärättömän rymistelyn jälkeen. Kumman puolen vasikka onnistutaan paljastamaan ensimmäiseksi?

Infernal Affairsista kasvaa jäntevä, Wong Kar Wain elokuvista muistetun Christopher Doylen miellyttävän karheasti kuvaama trilleri. Sekä juonessa että sen käsittelyssä on paljon Jean-Pierre Melvillen elokuvista (Punainen ympyrä, Yön sudet) muistuttavaa. Poliisit ja rikolliset kuvataan saman pelin osapuolina, ei niinkään vastakohtina kuin toistensa muunnelmina. Hyvän ja pahan ulkopuolella olemista korostaa toimiva ratkaisu jättää syvällinen henkilöpsykologinen aines pois. Katsojalle tarjotaan maailma, jossa vuosia peitetarinaansa eläneet miehet eivät ehkä enää edes kykene tunne-elämässään hyvän ja pahan erotteluun. Jäljellä on vain elossapysyminen, pelin voittaminen.

On vaikea sanoa, millainen uuden nousun airut Infernal Affairs Hongkong-elokuvalle on. Jatko-osiakin on tekeillä, mutta sinänsä erittäin laadukas viihde-elokuva ei sentään ole sellainen tajunnanräjäyttäjä kuin vaikkapa John Woon Killer tai Bullet In The Head aikanaan olivat. En tarkoita, että Infernal Affairs olisi pitänyt paisuttaa woomaiseksi väkivaltaoopperaksi. Ehkä juonen bysanttilainen monimutkaisuus ei kuitenkaan aivan joka käänteessä palvele katsojan imaistumista filmin maailmaan. Mukana roikkumisessa on nimittäin välillä työtä ihan kylliksi.

Arvostelukäytännöt