Nymfon ja pervon häät

American Pie -teinikomediat ovat paisuneet trilogiaksi. Nyt mennään naimisiin. Edessä ovat pippeliäänkin pikaliimanneen Jimin ja seksihullun soittoniekkatyttö Michellen häät. Tutut kaverit ovat toki mukana.

Vitsit ovat väsyneitä ja kuluneita, hahmojen ensiosien poikamaisesta ilkikurisuudesta ei ole paljoa jäljellä ja tarina etenee töksähdellen. Asetelmista olisi voinut visioida vaikkapa millaiset helvetin häät, mutta tekele tyytyy tuuttaamaan ilmoille viimevuosien hääkomedioista tuttua suureellisen kerskakulutuksen ja röyhelöiden autuuttaa. Aivan kuin parisuhteen onnistumisen mittarina olisi häiden loisto.

Kaipa kaikki rainat käsikirjoittaneella Adam Herzillä on ollut vilpitön tarkoitus kuvata luomiensa hahmojen kasvua. Lopputulos on vain jäyhää höröilyä, eikä hommaa pelasteta edes parilla iloisella tissiyllätyksellä. Ja mitä hauskaa on enää koiranpökäleen syömisessä? Ei ole ollut mitään sitten Divinen popsiman ehdan puudelinpaskan Waters-klassikossa Pink Flamingos (1972).

Arvostelukäytännöt