Win Win valkokangas

The Station Agentin (2003) ja The Visitorin (2008) jälkeen odotukset ohjaaja-käsikirjoittaja Thomas McCarthyn uudesta elokuvasta ovat korkealla. Näyttelijänäkin tunnetun McCarthyn omat ohjaukset ovat olleet pienimuotoisia tarinoita suurella sydämellä. Omaperäisiä ja älykkäitä elokuvia ei ole liikaa, joten uutta materiaalia on tullut odotettua.

Eikä Win Win petä, vaan on samalla tasolla McCarthyn edellisten elokuvien kanssa. Win Win on lempeä kuvaus ihmisistä, jotka joskus tekevät vääriä valintoja. McCarthy itse on sanonut haluavansa tehdä aivan kaikille avautuvan elokuvan, siinä missä aiemmissa ohjauksissa on ollut enemmän henkilökohtaisia elementtejä.

Edellisten elokuvien epätavallisia tai eksoottisia elementtejä ei Win Winissä olekaan. Se ei elokuvaa huononna, että keskiössä on tuiki tavallinen keskiluokkainen perhe keskiluokkaisine ongelmineen. Paul Giamatti näyttelee Mike Flahertya, asianajajaa, jonka yrityksellä ei laman vuoksi mene turhan hyvin. Vapaa-aikanaan hän valmentaa koulun painijoukkuetta.

Koko elokuva tiivistyy oivallisesti heti alussa, kun Miken vaimo kertoo pienelle tyttärelleen, että isä on juoksemassa. ”Miltä pakoon?” kysyy tytär. Olosuhteet ovat ottamassa Mikeä kiinni. Kun hänelle tulee mahdollisuus ansaita säännöllisesti rahaa vanhan miehen (Rocky-elokuvista tuttu Burt Young) kustannuksella, hän käyttää tilaisuuden hyväkseen. Mike reagoi asiaan kuten luultavasti useimmat: ei liian kevytmielisesti, mutta ei myöskään liikaa tunnontuskia asiasta ottaen.

Pienintä sivuhahmoakin myöten vahvasti kirjoitetut hahmot pitävät huolen siitä, että tapahtumat etenevät vaivattomasti omalla painollaan. Kyle, edellä mainitun vanhan miehen pojanpoika päätyy erinäisistä syistä Miken perheen luokse asumaan ja osoittautuu mestaripainijaksi, mikä pelastaa koulun painijoukkueen. Miken moraalittoman teon vuoksi kaikilla menee hyvin, mutta sekä hän että katsoja tietää, miten huteralla pohjalla tilanne on.

Win Winiä on ilo katsella jo siitäkin syystä, että näyttelijät on valittu erittäin osuvasti. Kyleä esittävä Alex Schaffer valittiin rooliinsa painitaitojensa takia. Hänen kohtauksiaan vaikkapa Miken vaimoa esittävän Amy Ryanin kanssa katsoisi silti pitempäänkin, ihan vain nähdäkseen miten hahmot reagoivat toisiinsa.

Miken teko antaa koko elokuvalle ristiriitaisen pohjavireen. Aikaa myöten sympatiat ovat vahvasti hänen puolellaan, vaikka samalla toivoo, että tilanne ei enää jatkuisi. Kepeän sävyn vuoksi muutamat lopun ratkaisut ovat kenties liiankin helppoja, mutta elokuvan nimen mukaiseen tilanteeseen päädytään kuitenkin täysin uskottavasti. Yksi Win Winin isoista vahvuuksista on se, miten elokuva onnistuu olemaan moralisoimatta tapahtumia, mutta saa silti ajattelemaan.