Valoa valoa valoa valkokangas

Vuosi 1986 tavanomaisessa pikkukaupungissa Suomen maaseudulla: Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus ja kahden tytön yhteentörmäys, josta purkautuukin ensirakkauden huuma. Yläasteikäinen Mariia (Rebekka Baer) kohtaa uuden oppilaan Mimin (Anni Iikkanen), ja väärinymmärryksen johdosta he päätyvät tutustumaan toisiinsa. Mimi paljastaa oman todellisuutensa, joka on vastakohta Mariian tavanomaiselle perhepiirille. Tytöt viettävät kesän täynnä valoa, keskittyen toisiinsa. Se ei kuitenkaan riitä vääjäämättömiä varjoja vastaan.

Inari Niemen ohjaama draamaelokuva perustuu Vilja-Tuulia Huotarisen samannimiseen nuortenkirjaan, joka palkittiin ilmestyessään 2011 Finlandia Juniorilla. Käsikirjoituksesta vastaa ohjaajan sisko, käsikirjoittaja Juuli Niemi. Alkuperäistä Valoa valoa valoa tuntemattakin suhde lähdemateriaaliin tuntuu erityisen selvältä: vahva tunnelmakuvaus saa aikaan vaikutelman tekijöilleen rakkaasta teoksesta, jonka kielelliset erityispiirteet ovat ajatuksella hiottu vaihtoehtoiseen muotoon.

Yllättävän katastrofin ja ensirakkauden alleviivattu vertaus on rohkea, mutta lopputulos ei aivan tavoita teini-iän tunnemyrskyjen intensiteettiä. Mariian ja Mimin välisten kohtausten kuvakieli on tunnelmallista ja lempeää jääden rakastumisen ensimmäiselle vaaleanpunaiselle asteelle, vahvan ihastumisen alueelle. Niinhän sen kuuluukin jäädä – yläasteikäiset nuoret ovat vielä lapsia, kuten elokuva muistuttaa. Ihmissuhteen harjoittelussa on niin leikin kuin eskapismin elementtejä, ja hellät hetket muistuttavat musiikkivideoista.

Todelliset ongelmat kuitenkin uhkaavat jäädä unelmakuvien peittoon, ja rohkean tarinan toivoisi haastavan katsojaa enemmän. Lempeitä kuvia rytmittävät tummasävyiset, lähes melodramaattiset kuvat jäävät tunnemuistiin kesäistä hohtoa vahvemmin. Kuvauksesta vastaava Sari Aaltonen töihin lukeutuu muun muassa Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia, jonka innovatiivinen kameratyö on viimevuosien parhaimpia kansainvälisestikin.

Nuorista näyttelijöistä erityisesti Rebekka Baer tavoittaa Mariian herkän ikävaiheen uskottavasti. Vuosia myöhemmin kotiin palaavaa, syyllisyyttä tuntevaa aikuista Mariiaa näyttelee Laura Birn. Kokeneenkin näyttelijän voi olla vaikeaa tavoittaa sama henkilö kollegansa kanssa, mutta kahden aikatason välillä vaihtelu toimii nimenomaan Baerin ja Birnin yhteistyön ansiosta. Yhdessä he ovat Mariia.

Valoa valoa valoa herättää ajatuksia ja nojaa juontaan enemmän tunnelmaan. Traagisista tapahtumista huolimatta elokuva olisi voinut pureutua vielä röyhkeämmin katsojan ihon alle. Tarinan rikkaisiin teemoihin voi lukea ainakin suomalaisen yhteiskunnan eriarvoisuuden, luokan vaikutuksen mahdollisuuksiin, lapsuuden ja aikuistumisen, syyllisyyden, vastuun, hylkäämisen ja huolenpidon. Lopulta moniulotteinen tarina tuntuu jäävän useiden painavien teemojensa jalkoihin, kirkastamatta mikä oli kaiken ydin.