Kesäkaverit valkokangas

Sisarukset Inari ja Juuli Niemi ovat tuoreen Kesäkaverit-elokuvan myötä nousemassa suomalaisen elokuvan kartalle. Inarin aiempi pitkä elokuva Robin (2012) oli dokumentti laulajapoika Robinista ja Juuli vastasi siskosten isän Raimo O. Niemen ohjaaman Roskisprinssi-elokuvan (2011) käsikirjoituksesta, joten noviiseista ei ole enää kyse. Sukupolvikuvaus Kesäkaverit voi osoittautua viimevuotisen 21 tapaa pilata avioliiton (2013) tavoin kotimaiseksi yllätyshitiksi, joka nostaa sisarusten nimet laajempaan tietoisuuteen.

Iiris (Anna Paavilainen) ja Karoliina (Iina Kuustonen) ovat valmistautuneet viettämään elämänsä kesää Hangossa pitsihuviloiden varjossa. He tutustuvat kesätyöpaikassaan Eevaan (Minka Kuustonen), joka pääsee pian osaksi Hangon rantaelämästä nauttivaa kolmen tytön ryhmää. Huolettomasta kesästä tulee kuitenkin nopeaa vauhtia käänteentekevä, kun suunnitelmat syksylle alkavat painaa päälle ja kesäromanssit sekoittavat pakkaa entisestään.

Kesäkaverit on ensisilmäyksellä hattarankevyt kuvaus nuorten naisten ystävyydestä. Oivallisella dialogilla höystetystä elokuvasta löytyy kuitenkin yllättävän paljon kerroksia.

Kesäkaverit nostaa esiin sukupolven kokemuksen pitkitetystä nuoruudesta naisten näkökulmasta, mikä suomalaisesta elokuvasta on viime vuosina puuttunut. Vapaus lykätä tulevaisuudensuunnitelmien tekoa nousee esiin konkreettisesti tyttöjen vertaillessa omaa tilannettaan äitiensä elämään 25-vuotiaina. Muutaman vuoden ikäerokin tuo mukanaan erilaisen näkökulman elämään, kuten Iiriksen isosiskon Hertan (Pihla Viitala) läsnäolo ryhmässä todistaa.

Elokuvan keskiössä olevat nuoret naiset eroavat toisistaan perinteisillä stereotyyppisillä ominaisuuksilla. Iiris hakee pakonomaisesti vapautta ulkomailta ja pakoilee päätösten tekemistä. Karoliinan tuplatutkinto antaa tulevaisuudelle suunnan ja varasuunnitelmatkin ovat jo valmiina. Eevan tulevaisuus ei taas tunnu avautuvan kovasta yrittämisestä huolimatta, mutta itsetunto saa ystävyyden mukana tarvittavaa nostetta. Vaikka tarinan tytöt olisi helppo typistää perinteisiksi hahmoiksi, heistä on luontevan dialogin ja vilpittömän otteen kautta rakennettu syviä ja uskottavia nuoria naisia.

Tunnelma, jonka Niemen sisarukset ovat ikuistaneet Kesäkaverihin, on helteisen huoleton. Romanssien muodostumisen näkee jo kaukaa, eikä elokuvan rakenne uhmaa perinteitä, mutta kokonaisuuteen on tuotu raikasta näkökulmaa. Elokuva ei käsittele päähenkilöitä vain heidän suhteidensa kautta, vaan naisten arki on täynnä elämää, joka ei pyöri miesten ympärillä. Heidän väliset ystävyyssuhteensa eroavat toisistaan, mikä tuo niihin toden tuntua.

Kesäkaverit on onnistunut ja hauska kuvaus parikymmentä ja risat ikäisistä nuorista ja heidän edessään avautuvasta, paikoitellen pelottavastakin, maailmasta. Elokuvan rajoitukset ovat ennemminkin lajityypistä riippuvia kuin tekijöistä, jotka ovat onnistuneet tuomaan tuoreen tuulahduksen genreen. Elokuva on kuin pala paahteista kesää, josta voi nauttia elokuvateatterin viileydessä, ja ilo, joka Kesäkavereissa on läsnä miltei jokaisessa kuvassa, on tarttuvaa.