Up - kohti korkeuksia valkokangas

Pixarin animaatiot ovat viimeisen vuosikymmenen ajan laajentaneet tietokoneanimaation rajoja elokuva kerrallaan. Tärkeämpää on kuitenkin se, että teknisen puolen lisäksi Pixarin elokuvat edustavat tarinankerrontaa parhaimmillaan. Siinä missä kilpailija DreamWorks luottaa edelleen jo kulahtaneiksi käyneisiin popkulttuuriviittauksiin ja samalla tavoin ilmehtiviin puhuviin eläimiin, keskittyy Pixar perusasioihin. Elokuvan Up – kohti korkeuksia jälkeen Pixarin pojat voivat laittaa uuden sulan hattuunsa. Se on ensimmäisiä elokuvia missä 3d:tä ei käytetä halpana attraktiona vaan luontevana osana tarinankerrontaa.

Lisäksi kun elokuvan lähtökohta muistuttaa lähinnä About Schmidtiä (2002), ei kunnianhimosta ole puutetta. Tarina siitä, miten yli 70-vuotias Carl pääsee ylitse vaimonsa kuolemasta, ei ole koko perheen animaatioista puhuttaessa tavanomaisemmasta päästä. Elokuvan alussa on ilman dialogia kerrottu tarina Carlin ja Ellie-vaimon vaiheista lapsuudesta vanhuuteen. Kyyneleet eivät tässä vaiheessa ole kaukana, ja kuten koko elokuvakin, kaunis pienoistarina onnistuu olemaan tunteikas ilman korniksi vedettyä imelyyttä.

Koska elokuva on kuitenkin kaikenikäisille tarkoitettu seikkailu, siirrytään alun jälkeen lennokkaampiin tunnelmiin. Tämä tapahtuu sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti, kun Carl päättää täyttää talonsa ilmapalloilla ja lähteä Etelä-Amerikkaan retkelle, jota hän ei Ellien kanssa milloinkaan ehtinyt tehdä. Lähtökohdan yhdistäminen vauhdikkaaseen seikkailuun ei varmaankaan ole ollut helppoa, sillä tyhjäkäyntiä elokuvassa on liikaa. Paikasta toiseen juostaan ilman että tarina etenee mihinkään. Loppua kohden tahti paranee. Vaikka seikkailu paikoitellen tökkii, Up on kuitenkin hahmoiltaan ja teemaltaan niin onnistunut elokuva, että pinnalliset puutteet voi antaa anteeksi.

Elokuvaa kantaa ajatus elämästä asiana, joka tulee tielle kun tekee suunnitelmia. Saarnaamaan ei kuitenkaan missään vaiheessa aleta. Nuoremmilta katsojilta voi hyvinkin mennä ohi esimerkiksi hienovarainen rinnastus kahden eri tavalla elämänsä käyttäneen vanhuksen väliltä. Vanhuksien annetaan olla vanhuksia, ja samaten tärkeässä osassa oleva nuori Russell-partiopoika saa olla lapsi, jolla ei ole ratkaisuja kaikkiin ongelmiin ja joka voi luottaa aikuisten tukeen. Up lieneekin Pixarin kypsin elokuva tähän mennessä, vaikka seikkailu ja huumori eivät ole vähentyneet. Rivien välissä on vain enemmän huomattavaa.

Jokaisella Pixarin elokuvalla on oma visuaalinen ilmeensä. Upissa värit ovat kirkkaita ja useat tapahtumapaikat täynnä avaraa tilaa. Etenkin tätä avaraa tilaa kuvattessa 3d:tä on käytetty huomaamattoman tehokkaasti. Up on Pixarin ensimmäinen 3d-yritys, mutta katsojia päin sinkoilevat esineet on jätetty välistä ja siirrytty suoraan käyttämään 3d:tä vain yhtenä työkaluna tarinankerronnassa. Esimerkiksi Carlin yksinäisyyttä kuvaavat kohtaukset elokuvan alussa ovat tilantunnultaan todella ahtaita verrattuna myöhempiin kohtauksiin samassa tilassa.

Vaikka Up on koko perheen 3d-animaatio ja seikkailuelokuva, sen tarkoitus ei ole jatkuva liike ja audiovisuaalinen ähky. Tahti on välillä verkkainen, liikettä ja huumoria on useimmiten sopivin annoksin. Carlin kasvutarina on elokuvan pihvi, ja tämä tarina on vain kerrottu seikkailuelokuvan sapluunaa hyväksikäyttäen. Kun Carl – ja katsoja – tajuaa, mikä se todellinen seikkailu onkaan ollut, kiteytyy koko elokuvan sanoma näihin sekunteihin. Pixarin tarinaniskijät ovat taas lyöneet laudalta suurimman osan Hollywood-elokuvista.