Tulppaanikuume valkokangas

Historiallinen draamaelokuva on mielenkiintoinen konsepti. Sen puitteissa voidaan kertoa ajattomista ihmiskohtaloista, jotka parhaimmillaan herättävät historian uskottavasti eloon. Onnistuminen ei kuitenkaan aina ole helppoa, vaikka taustatyötä olisi tehty paljonkin.

Tulppaanikuume on elokuva, jota on yritetty filmata eri kokoonpanoilla jo vuosia. Ensimmäinen yritys kariutui jo vuonna 2004, ja sittemmin näyttelijät ovat vaihtuneet useaan otteeseen. Nyt Deborah Moggach’n romaaniin perustuva tarina on kuitenkin saatu valkokankaille – kolme vuotta itse kuvausten jälkeen.

Amsterdamin rikkaisiin kauppiaisiin kuuluva Cornelis Sandvoort (Christoph Waltz) nai nuoren, orpokodissa kasvaneen Sophian (Alicia Vikander). Kuten arvata saattaa, Sophia on miehensä armoilla ja velvollinen synnyttämään tälle perijän. Ongelmaksi koituu kuitenkin parin hankaluus lisääntyä, eivätkä aikakauden brutaalit ”hedelmöityshoidot” auta asiaa. Taustalla tarkastellaan erikoista historiallista ajanjaksoa, kun koko Hollanti hullaantuu tulppaaneista, joiden hinnat nousevat hetkessä pilviin.

Alusta pitäen on selvää, että tekijät ovat perehtyneet hollantilaiseen maalaustaiteeseen. Yksityiskohtien rikkaus ilahduttaa, ja Tulppaanikuume näyttää varsin asiantuntevasti olennaisia piirteitä aikakauden hienosta maalaustyylistä. Paikoin katsoja saakin uskottavan kurkistuksen pieneen taidehistorian osa-alueeseen, vaikka ihmissuhdeasetelma hieman ontuukin.

Kolmiodraama onkin valmis, kun nuori maalari Jan (Dane DeHaan) saapuu ikuistamaan kankaalle Sophian ja Cornelisin. Jan ja Sophia rakastuvat, ja samaan aikaan taustalla kulkee toinenkin romanssi, kun pariskunnan palvelustyttö Maria (Holliday Grainger) heilastelee sataman kalakauppiaan kanssa. Runsaat lemmiskelykohtaukset eivät onnistu puhaltamaan energiaa näyttelijöiden suorituksiin – Sophian ja hänen rakastajansa välinen kemia jää väkisinkin valjuksi. Myös Jack O’Connellin näyttelemä kalakauppias Willem tahtoo jäädä vastaparinsa Marian varjoon.

Tulppaanikuumeen ansiot ovatkin huolellisesti rakennetussa miljöössä ja tarkoissa yksityiskohdissa. Lavastus ja puvustus on tehty viimeisen päälle – tosin maiseman niukkuudesta huomaa, että elokuvaa ei ole kuvattu Hollannissa vaan Isossa-Britanniassa. Tarina sen sijaan jää epätasapainoiseksi, kun tulppaanimaniaa yritetään hieman kömpelösti kytkeä päähenkilöiden intresseihin.

Näyttelijöistä Holliday Grainger onnistuu kenties parhaiten elävöittämään roolihahmoaan. Myös Judi Dench tekee mainion suorituksen pienemmässä roolissaan nunnana. Nuoret miehet jäävät kuitenkin kovin latteiksi hahmoiksi, eikä Alicia Vikander tahdo saada Sophiaan ilmeikkyyttä tai kiinnostavuutta.

Siihen nähden, että Tulppaanikuumetta on yritetty saada valmiiksi jo viime vuosikymmeneltä alkaen, on lopputulos auttamattoman laimea. Elokuvassa on hyvät hetkensä, mutta ihmiskohtaloiden kiinnostavuus ei todellakaan päätä huimaa.