Kuningattaren sisar valkokangas

Henrik VIII oli Englannin kuningas vuosina 1509–1547. Mies muistetaan kahdesta seikasta: hän avioitui kuudesti ja päästäkseen ensimmäisestä vaimostaan eroon hän irtaannutti Englannin katolisesta kirkosta. Henrik sairasti ikänsä kuppaa, oli ylipainoinen ja vanhempana myös täysin mielipuolinen.

Kun Kuningattaren sisaressa Eric Banan kaltainen komistus on istutettu vähemmän viehättävän Henrikin rooliin, on koko elokuvan antamaan historiakuvaan vaikea suhtautua tarvittavalla vakavuudella. Tilannetta ei paranna, että Henrikin kanssa vehdanneina Boleyn sisaruksina nähdään Hollywoodin simpsakoimmat nuoret naiset, Scarlett Johansson ja Natalie Portman.

Näistä lähtökohdista on tehty sitä itseään eli pintakoreaa epookkiviihdettä, joka kunnianhimoista historiallista elokuvaa enemmän muistuttaa televisiossa pyöriviä Tudorsin kaltaisia sarjoja. Olennaista ei ole historiakuvan aitous ja tarkkuus vaan keskiöön nostetaan kovin moderneilta vaikuttavat ihmissuhdekuviot historiallisen aikakauden jäädessä etäisen koreaksi kulissiksi. Tämä on ollut historiallisten elokuvien viihteellistymisen ikävää seurausta.

Toisaalta elokuvan ansioksi on laskettava tiukka pitäytyminen ihmissuhteissa ja hovin juonitteluissa. Näkökulma on selkeä ja kantaa läpi elokuvan vaikka tapahtumia ylimalkaisesti yksinkertaistetaankin. Kuningattaren sisar ei sorru historiallisten elokuvien totuttuun helmasyntiin eli suurilla joukkokohtauksilla ja kahakoilla briljeeraamiseen, mihin esimerkiksi Elisabet – Kultainen aikakausi kompuroi tolkuttomalla tyylitajuttomuudellaan.

Kuningattaren sisar onnistuu avaamaan myös kiinnostavan ikkunan 1500-luvun vallankäyttöön. Omia lapsia hyödynnetään surutta silmäätekevien suosion saavuttamiseksi ja juonitteluissa lihan heikkoutta käytetään kylmästi hyväksi. Vaikka yksilöiden tasolta kerrottu tarina on historian ymmärtämisen kannalta jopa toivottavaa, olisi mikrotasolta osattava luoda kantava ja kattava yhteys myös makrotasolle. Muutoin kokonaisuus kilpistyy vain saippuaoopperaksi historiallisissa kulisseissa.

Ja näin käy Kuningattaren sisarelle. Se on sääli, sillä Anna Boleyn nousu Henrikin toiseksi vaimoksi ja kuningattareksi merkitsi pitkälle johtaneita muutoksia Euroopassa, sillä Englannin ja katolisen kirkon välirikko oli merkittävä virstanpylväs uskonpuhdistukselle. Henrikin itsepäinen halu päästä Anna Boleyn pöksyihin on saattanut hyvinkin olla yksi olennainen motiivi puolimieliselle hallitsijalle päästä eroon Paavin vallasta. Silti elokuvassa yksinkertaistetaan tapahtumia liiallisella rytinällä vailla yritystäkään taustoittaa Englannin silloista yhteiskunnallista tilannetta ja asemaa Euroopassa.

Ainahan elokuvassa on vapaus dramatisoida.