Korppi-klaanin tyttö
Suomi ja Alaska kuuluivat lähes kuudenkymmenen vuoden ajan yhtä aikaa Venäjän keisarikuntaan sen maantieteellisesti vastakkaisina laitoina. Monille suomalaisille autonomian aika tarjosi myöhempien aikojen perspektiivistä katsellen yllättäviä elämänvaiheita. Niinpä Alaskan kuvernöörinä oli sen venäläisen kauden loppupuolella suomalainen Hampus Furuhjelm, joka muistetaan kyvystään tulla edeltäjiään paremmin toimeen alkuperäisasukkaiden kanssa. Myös hänen veljensä Hjalmar toimi Alaskassa Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian palveluksessa. Vuonna 1859 tämä osti Kansallismuseossa säilytettävän kauppakirjan mukaan 5-vuotiaan tlingit-intiaanitytön, jonka toi myöhemmin mukanaan Suomeen.
Pohjoisten alkuperäiskansojen maailmoista lukuisa elokuvia tehneet Markku Lehmuskallio ja Anastasia Lapsui kertovat Tsamo-elokuvassaan tytön tarinan dokumentaarisen fiktion keinoin ja jatkavat edellisen elokuvansa Sukunsa viimeinen (2010) alkuperäiskansan identiteetin ja sen riiston teemoja. Tarinassa henkilöiden nimet ja tapahtumapaikkoja on muutettu, mutta muuten se seuraa ilmeisen uskollisesti sitä, mitä tapahtuneesta on jälkipolville tiedoksi jäänyt. Elokuvan tyyli on tekijöiden aiemmista elokuvista tuttu verkkaisen minimalistinen Johannes Lehmuskallion rauhallisine ja avarine kuvaustapoineen.
Keskeiset ongelmat Tsamon uudessa elämässä kotikonnuiltaan katsoen toisella puolella Maan pohjoista pallonpuoliskoa aiheuttavat kieli ja uskonto, siis identiteetin rakentamisen keskeiset ainekset. Suomalaisille ehkä tutuin vertaus löytyy sotalapsista, jotka kuitenkin lähetettiin huomattavasti läheisempään kulttuuripiiriin ja vain väliaikaisesti. Ennen Suomeen lähtöä vain äidinkieltään osaava lapsi kastetaan tuntemattoman jumalan uskontoon, josta hän ei tiedä mitään ja nimetään uudestaan Aina Mooreksi. Kysymykseen hänen halustaan toimenpiteeseen vastaa myöntävästi hänet ostanut mies vieraalla kielellä.
Elokuva esittää Simon-nimisenä hahmona esitetyn uuden isännän mukavana miehenä, joka tarkoittaa toimillaan vain hyvää ja käsittää ostaneensa tytön, mahdollisesti orjanaisen tyttären vapaaksi. Tyttö puolestaan tulkitsee tilannetta oman kulttuurinsa näkökulmasta ja pitää itseään ostettuna vaimona. Tytölle opetetaan ruotsin kieltä ja myöhemmin myös suomea, mutta hänen varovaiset yrityksensä oman kielensä esittelyyn eivät saavuta suurempaa vastakaikua. Tsamoa näyttelee venäläinen Albina Tologonova, jonka aito kielitaidottomuus Suomessa tuo autenttisuutta tilanteisiin.
Tsamo kuuluu korppi-klaaniin, joka on toinen tlingitien äidin puolelta periytyvistä sukuryhmistä. Korpin tulisi ottaa puolisonsa toisesta sukuryhmästä, kotkista. Tsamo ilmeisesti hyväksyy Simonin kotkana ja kiintyy tähän, mutta Simonin avioliitto säätyynsä kuuluvan naisen kanssa ajaa Tsamon kiertolaiseksi uusiin perheisiin. Vaikka elokuva ei esitä hänen ympäristöään aikakaudelleen
ahdasmielisenä, on kuitenkin uskonto suurin ongelma näissä uusissa sijoituspaikoissa. Tsamon uskonto on shamanistinen kuten suomalaisen kulttuurin pohjavirekin. Kuitenkin hän joutuu aluksi ruotsinkelisen herrasväen pariin, jossa tuo vire on lähes kadonnut. Suomenkielisessä pappilassa taas hänen klaanitunnuksensa herättävät jo kauhua.
Vaikka elokuvan kuvaama kulttuurinen konflikti on elokuvan tyylin ja päähenkilönsä tapaan hiljainen, se ei poista sitä, että kyse on pohjimmiltaan väkivallasta. Toki se reiluuden nimissä ottaa huomioon, että tilanteen ja ajan lähtökohdista ei parempaan tulokseen juuri olisi voitu päästäkään. Lehmuskallion ja Lapsuin uusi luku kunnioitusta herättävässä elokuvajatkumossa herättelee ajatuksia ihmisenä olon merkittävimmistä kysymyksistä, vaikka ei varsinaisesti uutta olennaista esiin tuokaan. Kertaus on kuitenkin tärkeissä asioissa paikallaan.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 2 henkilöä
Seuraava:
Ex Machina
Alex Garlandin esikoisohjaus lähestyy tekoälyyn liittyviä kysymyksiä pienimuotoisesti ja monisävyisesti.
Edellinen: Run All Night
Kovapintainen toimintaelokuva luottaa Liam Neesonin karismaan.