Phantom Thread valkokangas

Tarjoilija (Vicky Krieps) rakastuu arvostettuun mutta vaativaan lontoolaisräätäliin (Daniel Day Lewis). Ihastuminen johtaa yhteiseloon ja ongelmiin. Kaavamaisiin rutiineihin ja tahtonsa läpi saamiseen tottunut mies osoittautuu mahdottomaksi elämänkumppaniksi, ja suhteen ylläpitäminen vaatii myös äärimmäisiä keinoja.

Elokuvantekijä Paul Thomas Anderson on luonut nimensä ohjaamalla sellaisia mammuttimaisia teoksia, kuten Magnolia ja There Will Be Blood, joista erityisesti jälkimmäisen varjo tuntuu langenneen hänen kaikkien sen jälkeen ohjaamiensa elokuvien ylle.

Vuonna 2007 ilmestynyt There Will Be Blood on nostettu ilmestymisensä jälkeen jalustalle elokuvataiteen modernina klassikkona ja Day-Lewisin tulkitsema julma öljypohatta Daniel Plainview yhtenä valkokankaan ikimuistoisimmista hahmoista.

Andersonin ja Day-Lewisin toinen yhteinen elokuva Phanton Thread on kerrontatavoiltaan niin hienovarainen, että sitä voisi erehtyä pitämään eurooppalaisen elokuvantekijän luomuksena. Päällisin puolin se on kertomus taiteilijan kanssa elämisestä, mutta pinnan alla se on myös kertomus vallankäytöstä ja dominoinnista.

Anderson antaa hienovaraisen näyttelemisen rytmittää kerrontaa. Day-Lewisin esittämän Reynoldsin ja Vicky Kriepsin Alman viha-rakkaussuhde sekä tavat, joilla he pyrkivät alistamaan toinen toisensa, ovat uskottavia.

Andersonin edellisten elokuvien (The Master ja Inherent Vice) tavoin myös Phantom Thread vaatii katsojiltaan paljon. Se on hidas ja näyttelijävetoinen elokuva, joka tuntuu edeltäjiään pienemmältä mutta samalla myös motiiveiltaan avoimemmalta ja ymmärrettävämmältä. Tässä mielessä se on palkitsevampi kuin edeltäjänsä. Eri asia on, pitääkö katsoja palkintoa vaivan arvoisena.