The Unborn valkokangas

Jos lähdetään siitä, että nykypäivänä yritettäisiin kunnianhimoisesti tehdä omaperäistä – tai edes huoliteltua – esteettiseen visioon luottavaa kauhua, olisi kauhun genre edes jotenkin kiinnostavaa. Toki kymmenisen vuotta vanha The Cell oli visuaalisuudessaan vaikuttava, draamallisista puutteistaan huolimatta. Enimmäkseen saadaan nähtäväksi The Unbornin kaltaisia, vanhoihin kliseisiin nojaavia tusinatuotoksia.

Parikymppinen, lapsena äitinsä menettänyt Casey (Odette Yustman) alkaa nähdä outoja unia kalmasilmäisestä pojasta, kuolleesta sikiöstä ja vihaisista koirista. Kun naapurinpoika alkaa käyttäytyä psykopaattisesti ja Caseyn peilistä yrittää joku tulla iltaisin kylään, alkavat ainekset pelotteluleikkiin olla kasassa. Casey alkaa selvittää itsemurhan tehneen äitinsä mysteeriä, ja alta paljastuu yllättäviä sukulaissuhteita, natsiajan juutalaistraumoja ja kohtuun kuolleita lapsia.

The Unborn luottaa vanhanaikaisiin kauhunikseihin, todeksi käyviin unimaailmoihin, shokkisäikäyttelyyn, pelottaviin pikkulapsiin ja menneisyyden penkomiseen. Siinä yhdistellään Manaajaa, Omen – Ennustusta ja ties mitä muuta. Sirpsakka Casey pelkää tulevansa hulluksi, sillä poikakaveri ja muut ystävät eivät usko hänen kauhunäkyjään, joissa ällöttävät hyönteiset vilistävät ja kuollut äiti ilmestyy. Isästäkään ei ole mitään hyötyä. Sitten alkaa ihmisiä kuolla ihan oikeasti, ja johan apuakin saadaan. Gary Oldmanin esittämä rabbi suostuu toteuttamaan tuonpuoleisiin pahiksiin mahdollisesti toimivan manauksen.

Lapsi kauhun ja jonkin kauhistuttavan ristiriitaisena symbolina on yksi käytetyimpiä kauhugenren tyypittelyjä. Toki viattomuuden valjastaminen pahuuden välikappaleeksi on kutkuttava ajatus. The Unborn ei tuo tähän asetelmaan mitään uutta. Tarina, käsikirjoitus ja jännite laahaavat väkinäisesti. Jane Alexanderin esittämä hoitokodista löytyvä vanhus saksalaisine aksentteineen on tahattoman koominen. Casey näyttää koko ajan korostetun hoikalta ja kauniilta, vaikka karmea poika ja painajaismaiset tapahtuvat vainoavat tätä hulluuksiin asti ja joka puolella. Poikaystävä ja bestis ovat pakollisia mutta yhdentekeviä sivuhahmoja.

Jos tekee mieli traumatisoitua tai katsoa muuten vain pelottavaa kauhua, kehotan tarttumaan Ringiin, joka on oikeasti aika kauhea ja hieno, tai mieluummin vaikka viime syksynä ensi-iltaan tulleeseen piinaavaan The Strangersiin. Milloin tahansa Rosemaryn painajainen, Manaaja ja Hohto selättävät kuitenkin nämä edellä mainitut, etenkin The Unbornin kaltaiset töksähtävät tekeleet.

Elokuvassa pohjustetaan jo altistavaa mahdollisuutta jatko-osaan, johon otsikon sikiökin viittaa. Sattumaa tai ei, The Unborn tulee ensi-iltaan perjantaina, 13. päivä. Huhuu, katsokoon, ken uskaltaa.