The Return valkokangas

Suomessa harvoin nähdyllä venäläisellä nykyelokuvalla olisi paljon tarjottavaa, mikäli Andrei Zvjagintsevin elokuvaan Vozvrashtshenie (The Return) on luottaminen. Ainutlaatuisella intensiteetillä kehittyvä hajonneen perheen kuvaus muuttuu psykologisesti kiinnostavaksi, intiimiksi ja raskasmieliseksi sovitusdraamaksi.

Teinipoikien isä palaa perheensä luo 12 vuoden poissaolon jälkeen kuin tyhjästä. Hän ei anna teoilleen minkäänlaista selitystä, mutta olettaa sen sijaan mukautuvaa vastaanottoa. Poikien ja isän väliset henkiset ja fyysisetkin voimainmittelöt alkavat hiljakseen kasvaa, kun kolmikko lähtee yhteiselle matkalle. Kalareissu muuttuu hetki hetkeltä painostavammaksi taisteluksi, jolta selvästikään ei ole paluuta entiseen.

Perheenjäsenten kykenemättömyys kohdata toisensa pitkän eron ja siihen liittyvän peitellyn tragedian jälkeen ilmenee räikeimmin kuopuksessa. Ivan (Ivan Dobronravov) on omapäinen, sisukas ja pitkävihainen. Isoveli Andreissa (Vladimir Garin) on pehmeyttä ja anteeksiantoa, hän haluaa miellyttää isää kaikin tavoin. Pojat ovat kumpikin herkkiä, ilmeikkäitä ja vahvoja näyttelijöitä ja täyttävät vaativat roolinsa.

Ohjaaja antaa näyttelijöilleen runsaasti tilaa. Materiaali on hämmästyttävän minimalistista. Kuvat ovat avaria, riisuttuja, puhetta ja tapahtumia on vähän. Runsas symboliikka syntyy pääasiassa siitä, kun voimalliset luonnonilmiöt koettelevat katkeraan huipennukseen kulkevaa perhettä. Veden, maan ja taivaan näkymät puhuvat vangitsevan kaunista kieltä.

Kohtaukset rakentuvat etupäässä kolmen keskushenkilön varaan. He reagoivat jokainen omalla tavallaan toistensa sohaisuihin jatkuvassa kyräilyn piirileikissä. Kukin hahmoista on ehkä liiankin korostetusti vain tietyn luonteenpiirteen nimittäjä. Etenkin isä, joka tekee pojillaan käsittämättömän sadistisia kokeita ja rankaisee heitä armottomasti kuin vain perheen ulkopuolelle jättäytynyt pystyy. Tarina sulkeutuu, mutta tulkinnat jäävät avoimiksi. Hieman tyhjäksi jättävä loppu johtuu juuri tarinan rakennuspalasten niukkuudesta. Isän salamyhkäiset puhelinkeskustelut sekä arvoitukselliset symbolit; hylätty talo ja maahan kaivettu lipas jäävät vaille täyttymystä, vaikka vihjeitä on matkan varrella tarjottu. Elementtien runsaampi yhteen kietoutuminen olisi tehnyt myös jälkipohdinnoista monisyisempiä.