Höpöä mökkihöperöille
Nykykauhun alemmuustilan pohjamudissa on piehtaroitu jo hyvä tovi. Alemmas ei pääse kuin raapimalla pohjan läpi kummastelemaan, mitä lahoa alta löytyy. Ja sieltä löytyy The Grudge.
Taustalla luuraa japanilaisen Takashi Shimizun kauhuelokuva Kirous (Ju-On, 2002) ja sen uskollinen uusintaversio Kauna (The Grudge, 2004) jatko-osineen.
Pahojen haamujen ympärille rakennettu yliluonnollisuus on tyypillistä japanilaiselle kauhulle, joka saavutti vuosituhannen vaihteen molemmin puolin suurta suosiota maailmalla, eikä sylttytehtaalla jääty toimettomiksi. Amerikanversioita väännettiin monesta elokuvasta, ja kirouksista ja haamuista on sittemmin väsätty paljon kaikenlaista kauhuksi kutsuttua. Sekaan on mahtunut muutamia aavistuksen omaperäisiäkin It Followsin (2014) kaltaisia jalosteita. Mitään omaperäisten ideoiden vyöryä ei ole kuitenkaan koettu. Lähinnä nykykauhussa on keskitytty lutraamaan verellä ja säikyttelemän hamsterin keskittymiskyvyn omaavaa sukupolvea.
Käsikirjoittaja-ohjaaja Nicolas Pesce kävi jo edellisen elokuvansa Piercingin (2018) aihion kuppaamassa Japanista. Harrastus saa jatkoa The Grudgella, joka olevinaan jatkaa Kaunojen raivopäisen kirouksen tarinaa Yhdysvaltojen tantereella.
The Grudgessa valkokankaalle lappaa ovista ja ikkunoista sekalainen hahmogalleria, joka haahuilee ympäriinsä puolitoistatuntia ja säikkyy nurkissa luuraavia, pahoista iho-ongelmista kärsiviä haamuja. Ääniraitaa riivaavat yhdentekevä pimputus, örinä ja epämääräinen supattelu, jotka vain pahentavat alakuloonsa masentunutta kokonaisuutta.
Harvinaisen pitkäveteisen puolitoistatuntisen aikana ehtii moneen kertaan kummastella, keille löylynlyömille mökkihöperöille ponnettoman puuduttava hölmöily on tarkoitettu. Näin homeista pajunköyttä ei hurmehenkisinkään kauhunkuluttaja nielaise. Tietty uskottavuus tarinassa ja henkilöhahmoissa on toimivan kauhun perusedellytys, ja tästä perustasta ei olla edes hajulla sekavasti etenevässä höpönlöpössä, jonka juoni on mielikuvituksettoman suoraa kuraa toistaessaan Kaunan kommervenkkeja.
The Grudge joutaa takaisin sinne kauhukuopan pohjamutien alle, josta joku kävi sen epähuomiossa kaivamassa esiin.
Toimituskunnan keskiarvo: 1 / 2 henkilöä
Seuraava:
Jojo Rabbit
Jojo Rabbitin karnevaalitunnelma naurattaa, mutta syvällisyyden kustannuksella.
Edellinen: Cats
Ennakkokohun takaa paljastuu pirteä, viihdyttävä ja sympaattinen tulkinta kuuluisasta teatterimusikaalista.