Hyvä tarkoitus, vaisu toteutus

Keski- ja Pohjois-Afrikassa sijaitsevan Sudanin vuosikymmeniä kestäneen sisällisodan uhrien määrä lasketaan miljoonissa. Inhimillisen kärsimys on ääretön. Vuonna 2005 solmittu rauhansopimus ei ole tuonut vakautta maahan, vaan kärsimykset jatkuvat edelleen. Tarvitsee vain mainita Darfur ja uutisista tutut kauhistuttavat kuvat nälkää näkevistä ja toistensa syliin kuolevista pakolaisista nousevat ahdistavina mieleen.

The Good LieThe Good Lien tarina alkaa 1980-luvulla. Pohjois Sudanin kapinallisten joukot hyökkäävät pieneen etelän kylään ja lähes kaikki kyläläiset surmataan. Pieni joukko kylän lapsia onnistuu pakenemaan ja he aloittavat pitkän vaelluksensa jalkaisin kohti Keniaa. Matkalla osa kuolee ravinnon puutteeseen tai kapinallisten käsiin. Eikä orpolasten elämä viimein saavutetulla Kakuman pakolaisleirillä ole elämää laisinkaan, vain olemassaoloa. Kolmetoista vuotta myöhemmin Yhdysvallat myöntää turvapaikan osalle pakolaisista. Leirin ilmoitustaululle ilmestyvät lähtemään pääsevien onnekkaiden nimet. Myös Mamere, Jeremiah, Paul ja Mameren sisko Abital pääsevät listalle ja Amerikkaan.

The Good LieThe Good Lie ei näytä sisällissodan pahimpia raakuuksia lähikuvissa, vaan ne tapahtuvat enimmäkseen kuvan ulkopuolella. Ensimmäisen puolituntinen, joka on elokuvan parasta antia, näyttää orpojen pakolaislasten matkan halki kuivan ja kuuman maan kohti pelastusta, jota ei ihan pian tulekaan. Lapset puhuvat alueen alkuperäiskieltä, josta siirrytään englantiin pysyvästi vasta päähenkilöiden aikuistuttua. Varsinkin lapsinäyttelijöiden aitous korostaa tarinan traagisuutta ja luo toden tuntua elokuvaan.

Kun tarinan aikuistuneet päähenkilöt siirtyvät Yhdysvaltoihin ja mukaan tulee elokuvan mainosjulisteessa komeilevan Reese Witherspoonin esittämä työvoimaviranomainen Carrie, elokuvan tunnelmaa kevennetään huomattavasti. Komediallisia hetkiä saadaan aikaan äärimmäisistä kulttuurieroista ja niiden luomista väärinkäsityksistä. Elokuva ei kuitenkaan onneksi sorru liiaksi kosiskeleviin rimanalituksiin. Tuskasta ei turhaan väännetä vitsiä.

The Good LiePäähenkilöitä esittävät lapset ja aikuiset ovat itsekin Sudanin pakolaisia, heidän jälkeläisiään tai muuten afrikalaistaustaisia näyttelijöitä. Näytteleminen onkin elokuvassa hyvin karsittua ja konstailematonta. Jopa Reese Whitherspoonin osuus on mitä arkisin. Hollywood-tähden nostaminen elokuvan julisteen ja trailerikoosteen pääosaan on harhaan johtava mutta epäilemättä toimiva myyntikikka, elokuvan nimen mukaisesti hyvä valhe houkuttelemaan elokuvalle katsojia.

Elokuvan aihe on tärkeä ja ajankohtainen lähes kaikkialla maailmassa. Pakolaisuus kun koskettaa lähes kaikkia maanosia ja valtioita. Suomalaisessakin arkipäivässä ovat pakolaiset olleet läsnä jo kauan aikaa. Kaiken siis pitäisi olla hienosti, mutta The Good Lie ei vain ole yhtä hyvä elokuva kuin tarkoituksensa tehdä hyvää. Elokuvan nimeä kantava rahasto kerää lahjoituksia Etelä-Sudanin kriisialueille ja niin kutsuttuille ”Sudanin kadonneille lapsille”.

The Good LieKukaan ajatteleva ja tunteva ihminen ei voi jäädä kylmäksi elokuvan sanomalle, mutta vaisun ja osittain imelänkin toteutuksensa ansiosta se ei nouse erityisen merkitykselliseksi pakolaisuuden kuvaukseksi, mikä on harmillista. The Good Lie näyttää pahimmillaan televisiolle tehdyltä draamadokumentin ja valistuselokuvan yhdistelmältä. Elokuva olisi tarvinnut taiteellisesti kunnianhimoisemman toteutuksen, näkemyksellisyyttä ja rosoisempaa otetta, jotta siitä olisi kasvanut dramaattisen aiheensa arvoinen teos.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2 / 2 henkilöä