Taru sormusten herrasta valkokangas

Elokuvien teko on pitkäjänteistä työtä. Aika idean sekä valmiin lopputuloksen välillä voi kestää kauan. Harvalla menee kuitenkaan niin kauan kuin animaatioelokuvien mestariohjaaja Ralph Bakshilla. Bakshilla meni 21 vuotta ideansa synnystä valmiiseen työhön, kun hän ohjasi animaatioversion J.R.R: Tolkienin klassikosta Taru sormusten herrasta. Siitäkin tuli oikeastaan puolivalmista, sillä Bakshin vuonna 1978 valmistunut elokuva kattaa vain reilut puolet Tolkienin kirjasta.

Suomeen asti teos ehti vasta puolitoista vuotta alkuperäisestä ensi-illasta. Vuoden 1980 teatterikierroksella elokuvan näki vain rapiat 44 200 katsojaa. Teosta on näytetty valkokankaalla myöhemminkin, 1980- ja 1990-luvun taitteessa, vaikka Suomen elokuvasäätiön tilastot eivät jostain syystä näitä olekaan tilastoineet. Ainakin allekirjoittanut näki Bakshin teoksen ensi kertaa Turun Kino Thaliassa noihin aikoihin. Nyt Taru sormusten herrasta -animaation voi taas nähdä alkuperäisessä loistossaan valkokankaalla uusintaensi-illassa.

Bakshin urakka oli mittava ja kunnioituksen arvoinen. Bakshia ennen ei kukaan ollut kaavaillut TSH:n filmatisointia. Hanke koki vahvasti viivästyksiä ja esteitä, välillä se katkesi kokonaan. Ohjaajaveteraani John Boorman halusi tehdä välillä TSH:sta näytellyn version. Tämän hankkeen rippeistä syntyi lopulta toinen fantasiaklassikko eli Excalibur – sankarin miekka (1981).

Yhdessä vaiheessa The Beatlesit halusivat näytellä hobitteja, mikä olisi ollut katastrofaalinen idea. Brittinelikon avainkaksikko McCartney-Lennon osasi tehdä poprock-hittejä, mutta näytellä he eivät osanneet. Myös käsikirjoitusvaihe oli rankka, sillä moni käsikirjoitusversio oli sutta ja sekundaa. Sellainen oli myös Boormanin käsikirjoitus, jonka Bakshi joutui ostamaan kalliilla vain heittääkseen sen roskikseen.

Hankkeen rahoittajana ja tuottajana toimi Saul Zaentz, joka oli ahneen rotunsa eli elokuvatuottajien ja levy-yhtiöpomojen parissa yksi häikäilemättömimmistä. Zaentzin meriitteihin kuuluivat muun muassa CCR-yhtyeen John Fogertyn haastaminen tekijänoikeussyistä oikeuteen Fogertyn omista kappaleista sekä syytökset, että Fogerty olisi plagioinut itse säveltämäänsä kappaletta. Zaentz kiinnostui myöhemmin elokuva-alasta ja CCR:n tuotannosta saamillaan pääomilla tuotti useita menestyksekkäitä elokuvia. Mies sai Oscarinkin tuottajan roolissa kolmasti. Zaentz myös osti oikeudet Tolkienin töiden filmatisointiin ja tuotti Bakshin elokuvan.

Bakshi päätti pysytellä uskollisena TSH:n rungolle ja Tolkienin hengelle, vaikka hän joutui karsimaan kirjasta tapahtumia ja hahmoja. Hyvin samantapaisiin ratkaisuihin päätyi myöhemmin Peter Jackson, joka varsinkin Sormuksen ritareissa (2001) oli ottanut oppia Bakshilta muun muassa kulttihahmo Tom Bombadilin pois leikkaamisesta. Samaa näköä Jacksonilla oli myös monissa ikonisissa kohtauksissa, kuten kohtauksesta, jossa Musta ratsastaja huokuu uhkaavasti samalla, kun hobittinelikko piileskelee syvennyksessä nazgulin alla. Bakshi teki saman yli 20 vuotta aiemmin.

Olennainen avainsana Bakshin uraauurtavassa työssä oli rotoskooppitekniikan soveltaminen ja ansiokas käyttö tavallisen animaation lomassa. Huomattavan useassa kohtauksessa kuvattiin ensin oikeita stunttinäyttelijöitä, joiden päälle sitten animoitiin. Kohtauksiin tuli uusia ulottuvuuksia ja syvyyttä. Varsinkin Mustiin ratsastajiin tuli väkevää uhkan ja tuonpuoleisuuden tuntua kontrastina piirrettyihin hahmoihin.

Vaikka elokuvanteko oli vaikea ja pitkä kahden vuoden prosessi, Bakshi sai integroitua teokseensa energiaa ja sujuvasti etenevän rytmin. Elokuvasta jouduttiin väkisinkin karsimaan kohtauksia lähinnä tuottajien käskystä, mutta mitään olennaista ei jätetty leikkauspöydälle. John Hurtin, Anthony Danielsin ja muiden hyvin roolitettujen ääninäyttelijöiden ansiosta kerrontaan saatiin paatosta, komiikkaa ja jännitystä juuri sopivassa suhteessa. Elokuvalliset ansiot puolustavat edelleen paikkaansa.

Tarina etenee sujuvasti ja hyvin rytmitettynä aina Helmin syvänteen taisteluun asti. Rotoskooppitekniikan avulla taiston suuruus on ennennäkemätöntä senaikaisiin animaatioihin verrattuna. Taisto huipentuu dramaattisesti - jonka jälkeen seuraakin tyly lopputekstiruutu, jonka mukaan hyvän voimat voittivat ja homma on sillä selvä. Elokuva loppuu siihen.

Aikalaisille hämmennys ja jopa kiukku ovat varmasti olleet suuria, sillä elokuvaa ei suinkaan markkinoitu ensimmäisenä osana vaan koko Taru sormusten herrana. Koko tarinaa ei olisi kuitenkaan saatu mahdutettua yhteen elokuvaan. Jatko-osasta oli ollut puhetta, mutta sellaista ei kuitenkaan koskaan tehty. Saul Zaentz ja Bakshi eivät olleet hyvissä väleissä keskenään, ja Zaentz pisti rahahanat kiinni. Bakshin jälkeen kukaan muukaan ei tarinaa loppuun saattanut, jos nyt ei laske myöhempää Rankin/Bassin täysin erillistä ja erinäköistä tv-elokuvaa.

Bakshi ajatteli vielä pitkään voivansa palata aiheeseen, mutta jostain syystä katkeroitui, kun Peter Jackson aloitti oman projektinsa yli 20 vuotta myöhemmin eikä Bakshiin enää otettu yhteyttä. Bakshi voi kuitenkin olla edelleen ylpeä omasta saavutuksestaan sekä siitä, että hän toi ensimmäisenä ohjaajana Tarun sormusten herrasta valkokankaalle, jonne se edelleen kuuluu.