Source Code valkokangas

Jos kuuluisuuden jälkikasvu ryhtyy itsekin luovalle alalle, helposti nostetaan esille huhut nepotismista ja vanhemman nimellä ratsastamisesta, vaikka totuus on, että luovuus ja taiteellinen ilmapiiri kulkee usein suvussa. Kätevin tapa saada mainetta omilla ansioillaan on vaihtaa nimeä ja tulla otetuksi vastaan omana itsenään, ei sen ja sen lapsena tai lähisukulaisena. Näin on tehnyt Emilio Estevez, Nicholas Cage, kirjailija Joe Hill, ja niin on tehnyt myös ohjaaja Duncan Jones, jonka isä, tuo vanha timanttikoira, toimii musiikin parissa.

Epäilyt Jonesin taidoista hälvenivät viimeistään kehutulla esikoisohjauksella Moon. Jones jatkaa omaperäisiä tieteisteemoja myös toisella elokuvallaan Source Code, joka on omaperäinen ja kiehtova sekoitus tieteen hämärimpien teorioiden kuten kvanttifysiikan ja paralleeliuniversumiteorioiden ”mitä jos”-tulkintoja ja ajatusleikkiä ihmisen tajunnan ovista, jonka ytimessä ja ympärillä on nopearytmisen sykkivä trilleri.

Afganistanissa viimeksi taistellut helikopterilentäjä Colter Stevens (Jake Gyllenhaal) havahtuu äkisti toisen miehen vieraassa kehossa, junassa matkalla Chicagoon. Alkuhämmennystä ja keskustelua läheisen työkaverin Christinan (Michelle Monaghan) kanssa kestää tasan kahdeksan minuuttia ennen kuin koko juna räjähtää terroristin pommi-iskussa, joka tappaa kaikki matkustajat.

Tämä on tarinan alku, mutta ei sen loppu, sillä armeijan salaiseen Lähdekoodi-ohjelmaan vailla muistikuvia joutunut Colter herää kohdun kaltaisessa kapselissa, josta hänen tajuntansa lähetetään yhä uudelleen ja uudelleen jo kuolleen miehen muistikuviin, tarkoituksena selvittää kuka pommin räjäytti. Vastaava luuppi on tuttu monista kirjoista ja elokuvista kuten vaikkapa Päiväni murmelina -elokuvasta sillä erotuksella, että Bill Murray ei siinä räjähdä hengiltä jatkuvasti, kerta kerralta ahdistuneempana.

Kahdeksan minuutin mittaiset skenaariot vaihtelevat ja Colter saa aikaan eri reaktioita eri teoilla, mutta kyse ei ole aikamatkailusta, sillä räjähdys on jo tapahtunut ja junan matkustajat kuolleet. Myös Colterin oma tilanne on kyseenalainen, eivätkä Colterin kanssa viestivä naisupseeri Goodwin (Vera Farmiga) saatika kvanttifysiikan teorioiden, rinnakkaistodellisuuksien ja aivojen muistijälkien perusteella rakennetun Lähdekoodi-ohjelman kehittäjä (Jeffrey Wright) tunnu halukkailta kertomaan koko totuutta.

Heikomman tai rutiininomaisemman ohjaajan käsissä tässä voisi käydä kuin jonglöörille, joka yrittää pyörittää liian monta käynnissä olevaa moottorisahaa ilmassa, mutta Jonesilta kaikki näyttää sujuvan luontevasti, ja tarinan eri tasot ja kerronnalliset nyanssit loksahtavat hienosti paikalleen. Mitään ei myöskään selitetä liikaa puhki, ja tarinan kulussa on sopivan ambivalenssi tunnelma. Tarinan kululle ja tarinan tapahtumille on havaittavissa tietty päälinja, mutta teos ei sulje pois muitakaan tulkintoja. Kuten kaikissa hyvissä tieteiselokuvissa, itse scifi-osuus on tiettyjä kohtia lukuun ottamatta taka-alalla ja teos peilaa enemmänkin ihmisyyttä.

Intensiivinen, ytimekäs ja ajatuksia herättävä teos on mahdollista katsoa monella tavalla ja monessa mielentilassa. Ei ole mitenkään kiellettyä jättää pohdinnat narikkaan ja katsoa Source Codea tehokkaana toimintatrillerinä, jollaisena se toimii oikein mainiosti. Mutta aivojen käyttö ei ole myöskään kielletty, ja kun harmaita aivosoluja vaivautuu aktivoimaan, teos toimii myös pintaa syvemmältä.

Kolmantena pyöränä älyllisyyden ja toiminnallisuuden seassa on emotionaalisuus ja hetkessä elämisen merkitys. Siinä sekä erittäin onnistuneen roolisuorituksen tekevä Gyllenhaal että raikkaan luonteva Monaghan onnistuvat. Myös Vera Farmigan vähäeleinen suoritus, jossa suuret tunnekuohut vellovat näennäisen muodollisen ja jäykän sotilaallisen upseerikäytöksen pinnan alla, on vakuuttava tulkinta. Source Code on teemoiltaan vuoden 2011 kiinnostavimpia elokuvia, ja jos Jonesin linja jatkuu samanlaisena, niin kenties jonain päivänä siitä aiemmin mainitusta laulajaisästä puhutaan ensisijaisesti Duncan Jonesin isänä, eikä niinkään Jonesista hänen poikanaan.