Sea Rex 3D: Matka esihistorialliseen maailmaan valkokangas

Sea Rex 3D: Matka esihistoriallisen maailmaan on elokuva, jollaisia yleensä näkee tiedekeskuksissa, museoissa ja IMAX-teattereissa. Eli visuaaliseen näyttävyyteen pyrkivä dokumentti, jossa raapaistaan pintaa käsiteltävästä aiheesta.

Sinällään on hienoa, että Finnkino on ottanut ohjelmistoonsa luonnontieteellisen dokumentin, sillä kuuluuhan luonnontieteellinen tietämys yleissivistykseen. Laadultaan Sea Rex 3D ei ole kuitenkaan kummoinen, ja toteutus pistää kyseenalaistamaan myös faktojen pitävyyden. Dokumentti on suunnattu nuorille, mutta se ei oikeuta huonoja näyttelijöitä ja b-luokan dubbausta.

Elokuvan punainen lanka on 1700-luvun lopulla löytynyt tuntemattoman eläimen pääkallo, jonka paleontologi George Cuvier päätteli kuuluneen jättimatelijalle. Tästä Cuvier taas päätteli aikoinaan tapahtuneen matelijoiden laajamittaisen sukupuuton. Kehyskertomuksessa Julie-tyttö on vieraana paleontologisessa näyttelyssä ja toivoo meridinosaurusten vielä elävän. Cuvierin haamu astuu näyttämölle ja korjaa Julieta – dinosauruksia eli vain maalla ja Julie tarkoittaa matelijoita. Huvittavasti ja nolosti Finnkinon mainosteksti puhuu silti meridinosauruksista, joten dokumentin katsomisesta olisi hyötyä ainakin Finkkarin mainosmiehille.

Tästä eteenpäin Cuvier vastailee Julien kysymyksiin maapallon ja merieläinten historiasta. Esimerkiksi ihmisen olemassaolon lyhyys planeetalla havainnollistetaan hyvin, samaten eri maailmankaudet.

Elokuvan pihvi on kuitenkin mesotsooisen maailmankauden jättimatelijoiden esittely. Kunkin kauden merien kuninkaat esitellään peräjälkeen, ja tässä dokumentti jää harmittavankin pinnalliseksi. Toteutukseltaan dokumentti yhdistelee oikeita maisemia ja tietokoneotuksia. Muutamat kohtaukset ovat vaikuttavan näköisiä, mutta vastaavanlaisia maisemia näkee jo kotikonsoleillakin, joten pelkät grafiikat eivät riitä elokuvan kantavaksi voimaksi. Lisäksi eläimet näytetään usein vain uiskentelemassa eteenpäin kuten muotinäyttelyssä, mikä antaa kovin yksipuolisen kuvan elämästä merissä. Kertojanääni toki tarjoilee faktoja kustakin eläimestä, mutta näyttäminen voittaa aina kertomisen.

Lisäksi esiin marssitetaan alan asiantuntijoita kertomaan otuksien elämästä. Tämä on dokumentin oudoin ratkaisu – henkilöt ovat oikeasti olemassa, mutta dokumentissa heitä esittävät näyttelijät.