Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville valkokangas

Mike Newellin (Neljät häät ja yhdet hautajaiset, Harry Potter & liekehtivä pikari) ohjaama, viehättävällä nimellä varustettu Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville sijoittuu brittiläiselle Guernseyn saarelle, joka joutui toisen maailmansodan aikana natsien miehittämäksi. Pieni joukko saaren asukkaita keksii hätävalheena perustaa kirjakerhon, jonka istunnoissa syödään nimen mukaisesti perunankuoripaistosta. Siihen tulee perunaa eikä mitään muuta.

Sodan päätyttyä kirjailija Juliet (Lily James) kiinnostuu kirjakerhon tarinasta luettuaan siitä ihailijansa Dawseyn (Michiel Huisman) lähettämistä kirjeistä. Juliet haluaa kirjoittaa kerhosta, mutta sen jäsenet eivät halua antaa hänelle lupaa. Taustalla on asioita, joita ei haluta tuoda julkisuuteen, ja kerhon perustajiin kuuluneen Elizabethin (Jessica Brown Findlay) kohtalo paljastuu jäsenten jakamaksi kipupisteeksi, jota Juliet alkaa kaikesta huolimatta tutkia.

Elokuvan juoni kuulostaa kutkuttavalta, mutta sen kuvaamasta mysteeristä uupuu jännite, koska kaikki mahdollisesti jännittävät tapahtumat kerrotaan takaumina, joissa esiintyvien hahmojen kohtalot ovat jo selvillä.

Yleisesti ottaen kirjakerho muodostuu uskottavista henkilöhahmoista, mutta Guernseyn saarta heidän ympärillään asuttaa joukko karikatyyrimäisiä hahmoja, joiden ainoa tehtävä on edistää juonta paljastamalla epämiellyttäviä yksityiskohtia kirjakerholaisten menneisyydestä ja kadota sen jälkeen kuvasta kokonaan ilman lopetusta. Joku tuttu huomautti, että näinhän elämässäkin käy, mutta itse ymmärrän vaatia elokuvilta enemmän.

Tarinan pointtina ovat kirjakerhoa ja saarta asuttavat inhimilliset hahmot, joista vahvimmaksi nousee Penelope Wiltonin esittämä Amelia. Hänelle on varattu parikin tunnelatautunutta kohtausta, jotka jäävät elokuvan kohokohdiksi.

Kirjaan perustuva elokuva ei kuitenkaan pääse missään vaiheessa yli siitä, että se tuntuu enemmän viikoittain pyörivältä BBC-draamalta kuin elokuvateattereissa esitettävältä elokuvalta. Lähes jokainen kohtaus on ahdettu täyteen dialogia kuin murhamysteerissä, vaikka elokuva ei ole murhamysteeri vaan ihmiskeskeinen draama. Tämän tyyppinen juoni kaipaa tilaa, enemmän näyttämistä ja vähemmän kertomista.

Suurin ongelma on kuitenkin elokuvan saamattomuus. Lily Jamesin esittämä Juliet on ongelmallinen hahmo, koska elokuva antaa lopussa ymmärtää, että saarella vietetty aika olisi tehnyt hänen elämäänsä pysyvän vaikutuksen, vaikka hän ei ole elokuvan katsojan näkökulmasta oikeastaan oppinut mitään. Teknisesti ottaen hän vain vaihtaa yhden huonoin perustein tehdyn impulsiivisen päätöksen toiseen, joka on jostain syystä parempi, mutta katsojille ei oikeastaan kerrota miten. Samaan tapaan myös kirjakerhon jäsenet tuntuvat pärjäävän elokuvan alussa aivan yhtä hyvin kuin elokuvan lopussa, eikä sota-aikoihin liittyvien kipupisteiden avaaminen tunnu muuttaneen mitään.