Pikkujalka valkokangas

Perinteikäs Warner Bros. on pitkien animaatioiden parissa melko tuore tekijä, vaikka yhtiön logo on tullut aikanaan tutuksi legendaarisesta Looney Tunes -sarjasta. Pitkistä animaatioista Warnerin parhaimmistoa ovat olleet Lego-elokuvat (2014, 2017), kun taas parin vuoden takainen Haikarat (2016) oli harvinaisen unohdettava sekamelska. Vauvoja kuskaavien haikaroiden kaltaisessa tarumaailmassa operoidaan edelleen, mutta siivekkäät ovat vaihtuneet lumimiehiin ja tarinaan on onnistuttu kirjoittamaan tähän maailmanaikaan hyvin sopivia teemoja siten, että ne aukeavat myös lapsille.

Korkealla vuorenhuipulla elelee lumimiehiä eli jetejä, jotka asustelevat leppoisasti omassa kylässään. Konginsoittajan poika pyllähtää harjoitusten lomassa kylän ulkopuolelle ja kohtaa siellä ihmisen eli pikkujalan. Tästä alkaa tarina, jossa jetien maailmankuva avartuu.

Hyvältä näyttävässä animaatiossa on mukaansa tempaavia musiikkinumeroita, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joten kohderyhmäikäisen katsojan keskittyminen kantaa läpi elokuvan. Jeteistä on onnistuttu luomaan persoonallisia hahmoja, ja lisäksi totuttu asetelma on käännetty päälaelleen, sillä jetit pelkäävät ihmisiä. Hirviöiden halu vältellä ihmisiä ei ideana ole täysin uniikki, sillä vastaavaa perusasetelmaa on hyödynnetty muun muassa Monsterit Oy:ssä (2002) ja Hotel Transylvaniassa (2012).

Pikkujalan kiinnostavinta antia ovat sen käsittelemät teemat. Keskeiseksi teemaksi nousee tiedolla hallitseminen. Valehtelulla ja tiedon pimittämisellä suojellaan yhteisöä, mutta aina on niitä, jotka alkavat epäillä kerrotun todenperäisyyttä. Uteliaiden ja toimeliaiden myötä totuus tulee esille, ja oikean tiedon myötä osataan tehdä oikeita päätöksiä, mikä johtaa vastakkainasettelun murtumiseen. Yhdysvalloissa yhteiskuntaa nykyään jakava asetelma paistaa taustalta, mutta teemaa ei käsitellä pakotetusti vaan luontevasti ja lapsille ymmärrettävästi tarinan kautta.

Myönteistä Pikkujalassa on myös se, että tarinassa ei ole perinteistä arkkipahaa lainkaan, jollei vieraanpelkoista ihmistä sellaiseksi lueta. Kaikki keskeiset hahmot tarkoittavat tahoillaan hyvää, joskaan keinot eivät aina ole parhaat, mutta keskustelun kautta hekin osaavat muuttaa toimintatapojaan ja suhtautumistaan asioihin.

Pikkujalassa perusasiat ovat kohdillaan. Animaatiokerronnaltaan elokuva on sangen tavanomainen ja kerronnan rytmityksessä on ajoittaista jähmeyttä. Tämä ei välttämättä häiritse lapsikatsojaa, mutta vanhempi odottaisi kiinnostavien teemojen lisäksi elokuvallista oivaltavuutta, mitä aikanaan Wall-E (2008) oli tulvillaan. Vaikka animaatiotaiteellista elämystä Pikkujalka ei tarjoakaan, niin hyvien teemojensa osalta elokuvaa voi lämpimästi suositella kuluneen syyskauden piirroselokuvatarjonnasta.