Patrik 1,5 valkokangas

Sateenkaaren väreissä kimmeltävä komedia Patrik 1,5 kertoo miesparin vauvakuumeesta ja epäonnisesta adoptiohankkeesta. Menestyneestä lastenelokuvastaan Tsatsiki, mutsi ja poliisi (1999) palkittu ohjaaja Ella Lemhagen esittää tarinansa ilman tavanomaista homosymboliikkaa, kääntäen huomion yksilöiden välisiin suhteisiin seksuaalisen suuntautumisen sijaan. Lemhagenin elokuvasovitus perustuu Michael Drukerin samannimiseen näytelmään.

Nuoripari Sven ja Göran ovat hankkineet unelmakodin ja oman puutarhan idyllisestä lähiöstä. Naapureiden odotukset lapsiperheestä ovat myös toteutumassa, sillä pari on laittanut hakupaperit vetämään adoptiota varten. Paperisodan keskellä tapahtuu kuitenkin painovirhe ja väärinkäsitys, eikä Svenin ja Göranin odottama pikku-Patrik olekaan aivan sitä mitä he ovat kuvitelleet.

Pastellinsävyisen naapuruston "svenssonliv" on kulissi, jonka taakse piiloutuu ongelmia ja keskiluokkaista ahdasmielisyyttä. Homoseksuaalisuus ihmistä määrittävänä ominaisuutena tulee pääpariin ulkoapäin, ennakkoluuloina, pelkoina ja tietämättömyytenä. Kieroutuneen lähiöelämän rinnalla Svenin ja Göranin koti on mitä turvallisin ja rakastavin kasvuympäristö jälkikasvulle. Patrik 1,5 käsittelee ristiriitaa hienovaraisesti, muuttumatta osoittelevaksi opetuselokuvaksi.

Hienointa elokuvassa on sen henkilögalleria. Sven on karski, viinaanmenevä ja kantrimusiikista nauttiva äijä, joka ei ole koskaan haaveillut omakotitalosta tai puutarhasta. Göran sen sijaan on herkkä, lenkkipolulla viihtyvä nuori lääkäri, jonka unelmointi omasta lapsesta on sydäntä särkevää. Pääparin ja heidän erikoisen perheenlisäyksensä ohella toimii joukko kummallisia sivuhenkilöitä.

Patrik 1,5 ei kerro varsinaisesti homoseksuaalisuudesta, vaan yllättävien elämänmuutosten vaikutuksesta ihmisen arkielämään ja parisuhteeseen. Elämän kulkua ei voi suunnitella, vaikka kuinka yrittää, eikä silloin kysytä perheen koostumusta. Hassua onkin, että opetuksestaan huolimatta elokuva itse kompastuu ennalta arvattavuuteen ja juonenkäänteistä puuttuvat suuret yllätykset. Vaikka komedia saa olla kepeä, ei mutkattomuus silti ole hyve.

Romantiikan, kommellusten ja hauskan dialogin keskellä kiteytyy elokuvan kaunis sanoma. Länsimaalaisessa ydinperhemallissa vanhemmuus sidotaan biologiaan ja sukupuoleen niin tiukasti, että sen objektiivinen ulottuvuus jää merkityksettömäksi. Patrik 1,5 esittää vanhemmuuden yksilön sisäisenä kasvuprosessina ja vapaaehtoisen vastuun ottamisena toisesta ihmisestä.