Niin kauan kun sydän lyö valkokangas

Katell Quillévérén vielä lyhyt mutta lupaava ura on ollut täynnä toinen toistaan vaativampia projekteja. Sodankylän elokuvajuhlillakin 2014 vieraillut nuori ohjaaja tutki ensimmäisellä pitkällä elokuvallaan Un poison violent (2010) uskonnon ja heräävän seksuaalisuuden välisiä ristiriitoja. Seuraava elokuva Suzanne (2013) ravistelikin jo hellävaraisesti elokuvan ajallisia konventioita kertomalla teiniäidin tarinan monen vuosikymmenen ajalta. Uusin Niin kauan kun sydän lyö haarautuu tarinaltaan moneen suuntaan, mutta keskiössä sykkivä sydän yhdistää tarinapolut taitavasti toisiinsa.

Le Havressa asuvan surffaripojan Simonin (Gabin Verdet) ja Pariisissa uutta sydäntä odottavan Clairen (Anne Dorval) tulevaisuudet kietoutuvat yhteen surullisen onnettomuuden kautta. Sydämenlyönnit, jotka ennen kuuluivat elämää rakastavalle nuorukaiselle, ovat pian osa toista elämää. Tapahtuma ei kosketa ainoastaan kaksikon läheisiä, vaan kaikkia operaatioon osallistuvia ihmisiä. Niin kauan kuin sydän lyö, on toivoa siitä, että surun keskeltä syntyy jotain hyvää.

Katell Quillévéré onnistuu tasapainoilemaan hienosti elokuvan melankolisen tunnelman kanssa antamatta sen menettää toiveikasta otettaan. Hänen tapansa särkeä tarina moniksi pieniksi sirpaleiksi on rohkea valinta. Lukuisat hahmot saavat kuitenkin tarpeeksi taustaa, jotta he eivät jää pelkiksi silueteiksi. Quillévérén käsissä monien hahmojen kautta kerrottu tarina pysyy hienosti artikuloituna kokonaisuutena, jossa suuret tunteet vaihtelevat surusta huojennukseen ja syyllisyyteen.

Elinluovutusta käsittelevä tarinankaari onnistuu valottamaan onnistuneesti moniosaista prosessia. Kahden perheen tarinoilla pidetään huolta siitä, että käsistä toisiin siirtyvä sydän ei koskaan muutu varaosaksi. Leikkaussalin ulkopuolella tehtävät valmistelut nousevat yhtä tärkeään osaan kuin sen sisällä tapahtuvat operaatiot. Quillévéré on löytänyt rutiinien ja protokollien maailmasta kauneutta työnkuvauksissaan ja muistuttaa niillä, että tarina on vain yksi monien joukosta.

Niin kauan kun sydän lyö muuttaa murheellisen tarinan lohdulliseksi kertomukseksi ihmisten selviytymisvaistosta. Ajatus sydämenlyöntien jatkumisesta antaa toivoa niin omaisille kuin työntekijöille. Elokuvan katkeransuloinen ilmapiiri tuo mieleen Mia Hansen-Løven hetkessä elävät tarinat tai Susanne Bierin vuosituhannen taitteen elokuvat. Niin kauan kun sydän lyö uhkuu elämänhalua ja jokaisen katoavan hetken arvostamista.