Night Watch valkokangas

Hyvän ja pahan tuhatvuotinen taistelu ratkeaa pian, kunhan ennustusten hahmo kääntää tasapainon jommankumman puolen eduksi. Ei ihan omaperäinen lähtökohta. Venäläinen fantasiaelokuva Night Watch onnistuu kuitenkin ponnistamaan persoonalliselle maaperälle visuaalisuudellaan ja rosoisuudellaan. Monilla osa-alueilla se pärjää silti huonommin kuin länsimaiset vastineensa.

Valon ja pimeyden joukot ovat pitkään olleet aselevossa. Valo vahtii pimeyttä yövuorossa ja toisinpäin. Nämä Toiset elävät keskellämme, mutta silti aivan omassa maailmassaan. Toiseksi syntynyt näkee tähän toiseen maailmaan ja joutuu jossain vaiheessa valitsemaan puolensa. Ennustuksen mukaan vailla puolta oleva Toinen tulee lopettamaan taistelun. Näistä asioista Anton Gorodetsky on autuaan tietämätön, kunnes joutuu käyttämään parisuhdekriisinsä ratkaisemiseen noidan apua ja saa tietää olevansa Toinen.

Sergei Lukyanenkon kirjoihin perustuvan Night Watchin maailmasta on saatu kiehtova. Taustatarinasta ja mainostuksesta huolimatta se ei ole erityisen eeppinen, vaan herää eloon pimeillä kujilla ja niin ja näin koossa pysyvässä Valon organisaatiossa. Aselepoa rikkovat pimeyden edustajat toimivat henkilökohtaisin motiivein ja heitä vastaan käydään viinahuuruissa ja puutteellisin varustein. Näiden tapahtumien liittäminen isoon mittakaavaan tuntuukin väkinäiseltä ja tekee elokuvasta sekavan. Tarinanpätkät rönsyilevät joka suuntaan ja hahmoja marssitetaan esiin iso liuta, mutta harva heistä oikeastaan tekee mitään.

Visuaalisesti Night Watchilla ei ole mitään hävettävää. Alle viiden miljoonan dollarin budjetilla on saatu aikaan komeaa jälkeä, vaikka paikoitellen päällekäyvissä efektikohtauksissa on brassailun makua. Ohjaaja Timur Bekmambetov onkin ansainnut kannuksensa mainosten tekemisessä. Öisestä maailmasta, kuten sen asukeistakin, on luotu värikylläinen, pop ja silti silottelemattoman slaavilainen.

Elokuvan suurin puute on sen sinkoileva ja sekava juoni. Irrallisiin tapahtumiin tuhlataan aikaa ja lopussa langat sidotaan yhteen hapuilevasti. Ohjaajan apuna käsikirjoittamisessa on ollut Laeta Kalogridis, joka on käsikirjoittanut myöskin päämäärättömän Aleksanterin. Ehkäpä länsimaisiin vahvistuksiin luottaminen onkin ollut suurin kompastuskivi.

Night Watchin jatko-osa on melkein valmis ja kolmososaakin jo suunnitellaan. Potentiaalia konseptissa kyllä olisi, joten mahtailevan ykkösosan jälkeen kokonaisuuteen keskittyminen olisi suotavaa. Runsaalle henkilökaartillekin saattaa löytyä vielä käyttöä. Trilogian avausta myöhemmät tapahtumat eivät silti pelasta, sillä Night Watch on omaperäisistä elementeistä huolimatta keskinkertainen elokuva.