Ystävyydestä parisuhteeseen
Vuonna 2010 ensi-iltansa saanut Näin koulutat lohikäärmeesi on mekastavista Shrekeistä, Madagascareista ja Kung Fu Pandoista tunnetun DreamWorks Animationin parasta antia. Brittikirjailija Cressida Cowellin kirjasarjan animaatioadaptaatio on tehty hyvällä tyylitajulla. Menevän seikkailun taustalla käsitellään vakaviakin teemoja, jotka lasten- ja nuortenelokuvissa jätetään usein puolivillaisiksi sivujuonteiksi. Vakavammat teemat ovat istuneet tarinaan hyvin ja puhuttelevat myös nuorempaa katsojaa.
Näin koulutat lohikäärmeesi -tarinoiden keskiössä on viikinkipoika Hikotus, joka ensimmäisessä elokuvassa ystävystyy pelottavana pidetyn lohikäärmeen, Hampaattoman kanssa. Asioihin toisin suhtautuva poika onnistuu kääntämään koko viikinkiyhteisön suhtautumisen uhaksi koettuihin lohikäärmeisiin. Fantasiaan kallellaan olevan seikkailujuonen rinnalla käydään läpi Hikotuksen perhesuhteita ja varttumista niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Tarina on edennyt nyt päätösosaansa. Kolmannen elokuvan piti saada ensi-iltansa jo aiemmin, mutta levitysyhtiön vaihtuminen siirsi elokuvan ensi-iltaa. Edeltävästä kakkososasta on ehtinyt vierähtää aikaa neljä ja puoli vuotta, ja ensimmäisestä elokuvasta peräti yhdeksän vuotta. Lasten- ja nuortenelokuvien saralla se on huomattavan pitkä aika, kun kyse on yhteen nivoutuvasta tarinakokonaisuudesta. Ensimmäisen elokuvan kohderyhmäikäisenä katsonut on ehtinyt varttua jo aikuiseksi.
Näin koulutat lohikäärmeesi -elokuvia ei ole suunnattu pienimmille lapsille vaan kohderyhmänä ovat varttuneemmat lapset esiteineistä jopa teini-ikäisiin. Elokuvasarjan osien välillä olevat vuodet selittyvät myös itse tarinassa, sillä aikaa on kulunut myös tarinamaailmassa ja henkilöt ovat vanhentuneet. Kolmannessa elokuvassa Hikotus ja ystävänsä Astrid ovat jo nuoria aikuisia ja suhteen vakavoitumisen äärellä. Tällainen tematiikka puhuttelee lähinnä teini-ikäisiä.
Kolmannessa elokuvassa tarina viedään päätökseensä, kun Hikotus etsii ihmisten ja lohikäärmeiden välille lopullista harmoniaa. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää vastuunottoa, uhrauksia ja häikäilemättömän vihollisen voittamista. Samalla Hikotus joutuu pohtimaan suhdettaan niin uskolliseen lohikäärmeystäväänsä kuin Astridiin.
Tarina itsessään toimii hyvin, mutta elokuvassa taisteluille ja kahakoinneille on annettu aiempaa enemmän tilaa, mikä hieman puuduttaa kerronnan sujuvuutta. Varhaisnuorelle katsojalle toiminnallinen painopiste ei ole kuitenkaan rasite vaan tempaisee kohderyhmäikäisen mukaansa.
Kohderyhmätoimivuus ei kuitenkaan poista kerronnallista paikallaan polkemista, mistä useimmat toiminta- ja seikkailuelokuvat nykyään kärsivät, kun action-kohtauksista kasvatetaan aiempaa suurempia ja pitkäkestoisempia. Ulkokohtaisella näyttävyydellä viedään tilaa ja huomiota tarinalta, joka kuitenkin viime kädessä on kertovan taiteen selkäranka. Kun toiminnan painolasti kasvaa liian suureksi, kokonaisuudesta tulee ryhditön. Näin koulutat lohikäärmeesi 3 ei ole ryhditön, mutta sarjan elokuvista se oireilee siihen suuntaan eniten.
Elokuvasarjan aikana animointi on silminnähden kehittynyt. Kolmannessa elokuvassa välillä lähes unohtaa katsovansa animaatiota. Hahmojen ja liikkeiden sujuvuus lähentelee nyanssitasolla jo realismia, vaikka mihinkään fotorealismiin ei ole edes pyritty.
Näin koulutat lohikäärmeesi 3 on kelpo lopetus vuosikymmenen yhdelle parhaimmalle animaatiosarjalle.
Toimituskunnan keskiarvo: 3,3 / 3 henkilöä
Seuraava:
Vice – vallan oikeat kasvot
Dick Cheneyn henkilökuvan ohella elokuva raottaa kulissien takaisia vallan rakenteita.
Edellinen: Aurora
Miia Tervon esikoispitkässä on yritystä, mutta lopputulosta se ei täysin kannattele.