Lilo & Stitch valkokangas

Walt Disneyn piirroselokuvien tavaramerkkejä ovat naiivit ja siirappiset tarinat sekä yltiöpäisellä laadulla tuotettu animointi. Anarkistisuutta Disneyn pitkien animaatioiden tuotannosta on ollut turha hakea. Pientä pesäeroa pateettisiin piirrostuotantoihin ovat tehneet Pixarin Toy Storyt ja Monsterit Oy. Disneyn uusinta animaatiota Lilo & Stitchia teatterin penkiltä katsellessa olisi voinut kuvitella nauttivansa tyystin jonkun toisen yhtiön taidonnäytettä: vauhtia, anarkiaa ja aidosti laajaa tunneskaalaa.

Stitch on hullun tiedemiehen koe 626 jossain avaruuden älyllisissä ympyröissä. Tuhoamiseen tarkoitettu otus ei lunasta paikkaansa yhteisössä ja niinpä se pakenee Maahan, jossa päätyy siskonsa kanssa asustelevan Lilo-tytön lemmikiksi. Draamaa haetaan Liloa ja hänen siskoaan jahtaavan sosiaalityöntekijän tuomasta vaarasta perheelle ja vauhtia sekä komiikkaa tarinaan luodaan Stitchia avaruudesta seuranneella kiinniottajakaksikolla.

Elokuvan animointi poikkeaa tyyliltään Disneyn vakiotuotannosta, ja tekniikkaa enemmän on Lilossa & Stitchissa panostettu tarinaan ja ennen kaikkea hahmoihin. Stitchiin ladattu ilkikurisuus yhdistettynä ystävättömän Lilon tuittuiluun rakentaa kaksikon henkisestä kasvusta yhteistä ja koskettavaa. Kun hahmojen tunnekirjon kontrastierot ovat tarpeeksi suuret eikä hahmoja ole ylikarrikoitu, synnytetään animaatiossa harvinaista inhimillistä syvyyttä, vaikka tarina ja sen tapahtumat ovatkin tyystin fiktiivisiä.

Lasten ja aikuisten viehtymystä kosiskelevissa animaatioissa haetaan usein tukea klassisista asetelmista ja tunnetuista elokuvaviittauksista. Lilossa & Stitchissa skaala on laaja aina Ohukaisesta ja Paksukaisesta uusimpiin Tähtien sotiin. Toteutus on tällä kertaa varsin tyylikäs ja toimiva, eivätkä edes animaatioiden helmasynnit, jonninjoutavat musiikkiosuudet, lannista menoa, sillä Elviksen rytmit eivät anna sijaa taantumuksen tahdeille. Suomennoksen suhteenkin on älytty säilyttää tyyli ja Elvis saa laulella alkuperäisenä.

Lilo & Stitch on Disney-tuotannon ehdotonta parhaimmistoa pitkiin aikoihin ja ennen kaikkea tuore ja uudistumishaluinen tuotanto, jossa pinnan alle on myös osattu ujuttaa sopivassa suhteessa monia ajankohtaisia ja tärkeitä aiheita. Elokuva hukkaa lopussaan kuitenkin kekseliäisyyttään ja sortuu liiallisiin ennalta arvattavuuksiin, mikä latistaa väkisinkin kokonaisuuden viehättävyyttä.