Erilainen sarjamurhaaja
Ohjaajan päästötodistuksen hiljattain saanut Patty Jenkins on keksinyt yhdistellä amerikkalaisen populaarimytologian kestosuosikkihahmoa, sarjamurhaajaa sekä uudempaa lesbomuodikkuutta esikoiselokuvaansa Monster. Se on yritys kertoa Yhdysvaltojen ensimmäiseksi naissarjamurhaajaksi mainitun Aileen Wuornosin tarina fiktiivisin keinoin tasapuolisemmin kuin hänestä aiemmin tehdyt dokumentit ja kirjat ovat onnistuneet tekemään.
Aileen Wuornos oli prostituoitu, joka ryhtyi lesbosuhteen solmittuaan tappamaan miespuolisia asiakkaitaan. Ensin hänelle väkivaltaa tekeviä, sitten kaikkia moraalisesti turmeltuneiksi katsomiaan ja lopulta kenet vain, jolla oli rahaa ja auto varastettavaksi. Kesken elokuvan käsikirjoituksen tekemisen Wuornos, jonka kanssa Jenkins oli kirjeenvaihdossa, teloitettiin 12 vankilavuoden jälkeen.
Monsterin suurin vaiva on päämäärättömyys, joka johtuu pitkälti ohjaajan pyrkimyksestä tehdä oikeutta Wuornosin persoonalle. Perinteinen miespuolinen sarjamurhaajahahmo on nerokas psykopaatti, jonka suuruuskuvitelmiin on mukava hetkeksi samaistua ja sitten todeta tämän älystään huolimatta sortuvan. Psykopaatti tekee lopulta älyttömän virheen kyvyttömänä olettamaan muillekaan ihmisille tunne-elämää. Wuornos taas näyttäytyy sekavana rajatilatapauksena, joka toimii rajusti puolustaessaan oikeuttaan pitkään odottamaansa tunteeseen. Sellaisena hän ei persoonallisuutena ole kovin kiinnostava.
Pääosan esittäjäksi Jenkins on houkutellut maailman kauneimpien ihmisten listoilla roikkuneen Charlize Theronin, jonka olemuksen muuttamisessa rähjäiseksi laitapuolen ihmiseksi on todella nähty vaivaa. Vaikka ohjaajalla on indietyylinen niukka elokuvailmaisu hyvin hallussa, henkilöohjaus ei ole. Roolistaan huomattavan innostuneelta vaikuttava Theron saa pilata suoritustaan vahvalla ylinäyttelemisellä. Aileen Wuornosin rakastajatarta, elokuvan roolihenkilönä Shelbyksi nimettyä, näyttelevä Christina Ricci taas on kokemuksestaan huolimatta välistä kuin eri hahmo jopa saman kohtauksen eri kuvissa.
Konservatiivisen miehisen yksinäisen kostajan naispuoliseksi vastineeksi, sovinisteja listiväksi feministiseksi vihasankarittareksi Patty Jenkins ei Aileen Wuornosia missään tapauksessa pyri nostamaan. Hän ei myöskään pyri selittelemään Wuornosin tekoja analysoimalla tämän taustoja. Enemmän hän keskittyy naisten suhteen kuvaukseen, josta hän on kuitenkin joutunut tekemään ilmeisen paljon vakavamman kuin se oikeasti oli. Näin siitä on tullut myös sangen epäuskottava.
Jenkins on myöntänyt lähteneensä tekemään Monsteriaan sarjamurhaaja-aiheesta siksi, että se on perinteinen keino tuntemattomalle tekijälle saada huomiota. Hän on nyt saanut huomionsa ja vielä varsin puhtain keinoin. Seksiä tirkistelemään haluavien ei teatteriin kannata vaivautua. Ohjaajan lähestymistapa antaa odottaa parempaa tulosta, kunhan osuvampi aihe löytyy.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,6 / 8 henkilöä
Seuraava:
21 grammaa
Arvostelu elokuvasta 21 Grams / 21 grammaa.
Edellinen: Mona Lisa Smile
Arvostelu elokuvasta Mona Lisa Smile.