Surkuteltava hirviö

On se niin kumma, että kun kaunis nainen lihottaa tai rumentaa itsensä elokuvaa varten, tuloksena on vähintään Oscar-ehdokkuus, jos nyt ei jopa palkintokin. Renee Zellweger jäi puolitiehen, mutta Nicole Kidman tekonenineen ja Charlize Theron ylimääräisine kiloineen ja pöhöttyneine kasvoineen vetivät vieläkin pitemmän korren. Hollywood on täynnä vähemmänkin kiiltokuvamaisia, lahjakkaita näyttelijättäriä, jotka varmasti tappaisivat tämän kaltaisen rooliin saadakseen, mutta joka kerta rooliin valitaan juuri se kaunis ja kuuluisa näyttelijä, joka haluaa syventää omaa repertuaariaan eli lähinnä voittaa muutaman pystin takanreunukselleen. Ja sitten Oscar-gaalassa päivitellään kuinka muuntautumiskykyisiä sitä ollaankaan, vaikka suurin muutos on kuitenkin se meikillä aikaan saatu.

© 2003 Newmarket Film GroupEipä sillä, kyllähän Charlize Theron osansa hirviönä ihan kelvollisesti hoitaa, vaikka lopulta Aileen jääkin henkilönä oudon etäiseksi. Mielenkiintoisemmin elokuvassa nousee esiin Christina Ricci Wuornoksen naisystävänä, jonka perhe yrittää parantaa tämän seksuaalista poikkeavuutta. Hetero Wuornoskin antautuu nuoren ja naiivin Selbyn rakastamiseen. Naisten suhteesta tulee Aileenin elämän ainoa valopilkku ja Selbyn vuoksi Aileen yrittääkin saada elämänsä raiteilleen. Wuornos on kuitenkin prostituoitu ilman työkokemusta ja normaali yhteiskunta ei ota lapsuudestaan asti huonoista olosuhteista kärsinyttä naista avosylin vastaan. Aileen ajautuu murhaamaan yhä uudestaan ja uudestaan.

On kyseenalainen kunnia piskuiselle maallemme, että tarina perustuu suomalaissyntyisen Aileen Wuornoksen elämään. Wuornoksen isovanhemmat olivat kotoisin Iistä, Olhavan kylästä. Yhdysvaltojen ensimmäiseksi naispuoliseksi sarjamurhaajaksi tituleeratun Wuornoksen uskotaan murhanneen seitsemän miestä vuosina 1989–1991. Näistä surmista hänet teloitettiin Floridassa 2002.

Debyyttiohjaaja Patty Jenkins on uskaliaasti valinnut aiheekseen shokeeraavan tarinan, mutta Aileenin elämän käsittely ei onnekseen lipeä sensaatiohakuiseksi, kuten murhaajista kertovat elokuvat usein saattavat. Siltikään Monster ei onnistu vakuuttamaan. Keskittyessään ennen kaikkea Aileenin ja Selbyn suhteeseen, elokuva ei näytä Wuornoksen tuskaa pintaa syvemmältä. Haavat on kuitenkin aiheutettu jo aiemmin, Aileenin sietokykyä venytetty loputtomiin ja vasta viimeinen niitti, raiskaus ja pahoinpitely, ajaa Aileenin murhaamaan. Vaikka elokuva ei shokeeraakaan, ei se myöskään syvenny Aileeniin ihmisenä. Sarjamurhaaja Wuornos on tarinan uhri, mutta ei kuitenkaan samanlainen kuin muut ihmiset. Aileen on silti hirviö, vaikkakin sääliteltävä sellainen.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo:2,6 /8 henkilöä