Toivon varaan karkotettu
Maailmanhistoriaa kirjoitetaan inhimillisen vääryyden kynällä. Kymmenien tuhansien joukkokarkotus Baltian maista toisen maailmansodan aikana on tästä vain yksi esimerkki. Vuoden 1940 neuvostomiehityksen jälkeen Siperiaan lähetettiin junaraiteita pitkin kansalaisia Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Mukana oli vanhuksia, naisia ja lapsia.
Hyinen taiga olisi saattanut peittää karkotettujen nimet routansa alle. Paljon heistä jäi kuitenkin elämään kirjoitetuissa muistelmissa. Yksi tällainen on Melānija Vanagan omaelämänkerrallinen romaani Veļupes krastā, joka kertoo ajasta Siperian ankarissa oloissa vuosina 1941–1957.
Kirja on toiminut pohjana Viesturs Kairišsin ohjaamalle ja käsikirjoittamalle elokuvalle Melanijan tie. Latvialais-tsekkiläis-suomalainen yhteistuotanto kuvattiin osittain Pohjois-Karjalassa Kolin kansallispuistoissa. Se on lyhyen ajan sisällä toinen elokuva, joka käsittelee Baltian joukkokarkotuksia. Virossa muutama vuosi takaperin ensi-iltansa sai samaa aihetta lähestynyt näytelmäelokuva Risttuules (2014).
Pohjana toimiva omaelämänkerrallinen romaani antaa kuitenkin Melanijan tielle sen erityisluonteen. Historialliset tapahtumat toimivat kehyksenä pääosassa olevan naisen selviytymistarinalle. Viimekädessä kyse on uskon, voiman ja kestävyyden kuvauksesta äärimmäisen lohduttomuuden keskellä.
Tapahtumat alkavat Riikan oopperasta. Esityksenä on Madame Butterfly. Kertomus miestään odottavasta naisesta povaa myös tulevaa. Aamuyön tunteina neuvostojoukot saapuvat Melanijan (Sabine Timoteo) kotiin ja häätävät hänet, miehensä (Ivars Krasts) sekä heidän poikansa (Edvins Mekss) ulos asunnosta. Melanija ja tämän lapsi viedään muiden mukana isoon tavaravaunuun. Juna lähtee matkaan ja määränpääksi luvataan Ogrea.
Juna kuitenkin pysähtyy Siperiaan pahaiseen muutaman hökkelin kylään. Mitättömän elantonsa vuoksi naiset raatavat maatöissä lastensa kanssa. Ylimääräisestä leivänkannikasta käydään neuvotteluja, usein oman ruumiin avulla. Taudit leviävät kuolettavalla tavalla ja toiselle puolelle astumisesta tulee useille maanpäällistä helvettiä parempi vaihtoehto. Melanija pitää kuitenkin pintansa. Fyysinen selviytyminen ei ole elinehto vain itselle vaan myös lapselle. Henkinen kestävyys lepää uskon varassa, että nainen saa nähdä oman aviomiehensä vielä kerran.
Elokuva herättää henkiin historian, joka turhan usein unohtuu. Tämän keskeltä siitä kuuluvat kuitenkin läpi myös ohjaajan omat äänenpainot. Perspektiivi saa kaikupohjaa Venäjän nykytoimista, mutta samalla taustalla piilee myös polarisoinnin vaara. Elokuvassa venäläiset esitetään liki yksistään epähumaaneina raakalaisina, joille karkotetut ”fasistit” ovat koiraakin ala-arvoisempia. Kirjoitetut muistelmat antavat kuitenkin karkottajista hieman moniäänisemmän kuvan.
Kärjistämisen ongelma olisi epäilemättä suurempi, jos elokuva jäisi vain pelkäksi apatian airueksi. Se sydän on kuitenkin vahvasti päähenkilössä, naisessa, joka kamppailee olosuhteiden, toivottomuuden ja kestävyyden kanssa.
Kairišs ei tyydy käyttämään kertojaääntä Melanijan sielunmaiseman avaajana. Tämä antaa paljon tulkinnallista tilaa sveitsiläisen Sabine Timoteon moniäänisille kasvoille. Iholle pääsevä roolityö vakuuttaa joka nyanssillaan. Päättäväisyys, voimallisuus ja myötäeläminen loistavat kirkkaina kuten myös hetket, jolloin oma jaksaminen ei yksinkertaisesti enää riitä.
Osansa tähän antaa myös Kairišsin tyylitajuinen luontokuvaus. Siperian ympäristöstä tulee osa Melanijan selviytymisprosessia. Tätä ohjaaja kuvastaa liki surrealistisilla kuvilla marjapensaiden seassa, veden ääressä ja rantaruohikolla maatessa. Kohtauksissa on Tarkovskylaista mielenmaisemaa. Yhdessä kuvaajana toimivan Gints Bērziņšin kanssa ohjaaja tavoittaa koruttomasta mustavalkoisesta kuvasta monenkirjavaa kauneutta.
Elokuvan loppukohtaus päättyy alun tavoin oopperasaliin. Sekä Melanija että Riika ovat muuttuneita. Kommunistihallinnon tekopyhyyden keskellä tutut kasvot kysyvät naiselta ajasta Siperiassa. ”Lunta sataa kokoajan”, sanoo Melanija. Katseeseen kätkeytyy kuitenkin tuhat lausetta enemmän.
Toimituskunnan keskiarvo: 4 / 2 henkilöä
Seuraava:
The Great Wall
Kiinan muurille sijoittuva hirviölahtaus on isolla budjetilla sivelty tylsämielinen kalkkuna.
Edellinen: Valmistujaiset
Yhteiskunnallisesti tärkeän tematiikan rinnalla Valmistujaisten ihmissuhdekuvaukset vaikuttavat toissijaisilta.