Lost In Space - matkalla avaruuteen valkokangas

Mustalta yötaivaalta ylpeänä kimmeltävät kirkkaat tähdet sekä taivaankannen yli harmaana hohtava linnunrata ovat houkutelleet kärpäspaperin lailla ihmisiä ajatusleikkeihin tulevaisuudessa tehtäviin avaruuteen löytöretkiin. Mitä maailmankaikkeuden saloja nuo tähtitarhat kätkevät meiltä kaukaisuudellaan? Millaista olisi matkustaa avaruuksien käymättömille ja kesyttämättömille korpimaille, kohdata ihmismielen tajunnan ylittäviä muukalaisrotuja ja kartoittaa täysin tuntemattomia salaperäisiä maailmoja? Olemmeko yksin älyllisen ajattelun huipulla vai olemmeko huipun sijasta vasta vain sivistyksen vuoren juurella ottamassa haparoivia ensiaskeleita opin tiellä?

Maapalloparkamme on valkokankaalla kokenut kovia kuluvan vuosikymmenen aikana avaruudesta vyöryvän jatkuvan tuholaistulvan myötä. Tellusta ovat kiusanneet vuoroin täystuho-meteoriitit ja jättiläismäiset Klenduthu-planeetalta leviämään ryhtyneet hyönteismonsterit, vuoroin vihreät marsilaiskoltiaiset, jotka ovat tulleet tekemään pahojaan vain ilkeämielisyyttään. Vieraat ja vihamieliset alienrodut ovat kerta toisensa jälkeen löytäneet maapallomme - mutta nyt on kuitenkin aika siirtyä löydetystä löytäjäksi. Amerikkalaisen Stephen Hopkinsin ohjaus 60-luvun tv-sarjasta Matkalla avaruuteen vie katsojan löytöretkeilijäksi uusiin ja tuntemattomiin maailmoihin. Jatkuva tehosterallattelu jättää kuitenkin teatteriin eksyneen vierailijan turhan kylmäksi - juoni olisi tarjonnut niin paljon hyviä eväitä eksyksiin joutuneille.

Lähitulevaisuudessa maapalloa kuluttavat sodat ovat kadonneet kansakuntien yhdistymisen seurauksena, kaupungit ovat kasvaneet megalopoleiksi ja tiede on ottanut aimo harppauksia eteenpäin. Piikkinä planeetan pinnassa on kuitenkin kivenlohkareemme nopea kuoleminen luonnonvarojen loppumisen myötä. Ihmiskunta on vaarassa!

Avaruustutkimus on ryhtynyt kartoittamaan avaruutta uuden "maapallon" löytämiseksi ja löytänyt sen Alpha Prime -planeetasta. Robertsonien tiedemiesperhe pilotteineen (Matt LeBlanc) lähtee rakentamaan tähtiporttia kohteeseen, joka mahdollistaisi ääntä nopeamman matkustuksen maailmasta toiseen. Yhdistynyttä ihmiskuntaa vastaan käyvä kapinaliitto pyrkii uusille apajille ja palkkaa tri Zachary Smithin (Gary Oldman) sabotoimaan matkalle lähtevän avaruusaluksen. Suurin toivein alkanut matka ihmiskunnan pelastamiseksi muuttuu selviytymistaisteluksi kun Robertsonien tähtilaiva Jupiter 2 eksyy avaruuteen ...ja aikaan.

Seikkailu ajassa ja paikassa

Kehittyneen digitaalitekniikan ansiosta tulevaisuuden seikkailukertomukset ovat muokkautuneet kerta toisena jälkeen yhä komeammiksi ja näyttävämmiksi. Sisältö on saanut antaa tilaa vain toisiaan seuraaville erikoistehosteille - oivalluksista on tullut harvinaisuuksia. Paul Andersonin vuonna 1997 ohjaama nerokas ajalla ja paikalla leikkivä scifi-kauhu Viimeinen horisontti toi avaruuden seikkailukertomuksiin uusia tuulahduksia. Avaruuden korpimailta, toisesta ulottuvuudesta ja toisesta maailmankaikkeudesta löytyvä puhdas pahuus toi mieleen Clive Barkerin romaanien manaamat helvetin porteilta maailmaamme haikailevat cenobiitit. Väkivaltaiset välähdykset pahasta tarjosivat oman erilaisen tulkinnan maailmankaikkeuteen kätkeytyneistä saloista. Vain muutamien erikoisefektien varaan rakennettu scifi-leffa sitoi tunnelmaltaan intensiivisen kerronnan pauloihin.

Stephen Hopkinsin yritys vääntää 60-luvun tv-sarja valkokankaalle hajoaa ohjaajan käsissä alkutekijöihinsä - hän seuraa liiaksi esikuvansa osoittamia suuntaviivoja uskaltamatta tuoda omaan tarinaansa uusia näkökulmia tai tuoreita tulkintoja. Vain vanhaa tarinaa uusilla erikoisefekteillä! Matkalla avaruuteen jatkaakin ajalla ja paikalla leikkimistä tuhanteen kertaan jo aikaisemmin nähdyin tulkinnoin - aikavääristymien kautta ihmiset kohtaavat itsensä tulevaisuuksien avaruuksissa ja paha säilyy pahana aikojen edetessä. Hopkins luottaa sadussaan täydellisesti vain jatkuvaan tehosterillutteluun ohittaen kerronnassaan turhana jokaisen juonen poikasenkin. Sen sijaan räjähtelevät planeetat, hämähäkkimonsterit, avaruushävittäjien tiukat kaksintaistelut ja alienpehmolelut saavat kokonaisuudessaan ohjaajansa jakamattoman huomion.

Seikkailun sankarihahmot jäävät selittämättä ja huolimattoman juonen viilauksen seurauksena tarina on täynnä madonreikiä ja mustia aukkoja. Näyttelijäsuoritukset vaihtelevat turhan voimakkaasti Gary Oldmanin vakuuttavasta ja terävästä roolisuorituksesta äärimmäisenä pahana, Frendit-sarjan Joeyn, Matt LeBlancin vain tarinan mukana valumiseen. Matkalla avaruuteen on puutteistaan ja heikkouksistaan huolimatta kuitenkin katsomisen arvoinen tuttavuus. Jatkuvat viittaukset scifi-elokuvien klassikoihin ja kielelliset näppäryydet tuovat tarinan kaipaamaa lisämaustetta teattereihin eksyneille vanhemman ikäpolven edustajille. Toimiviksi rakennetut valkokankaalta vyöryvät erikoistehosteet tarjoavat herkullisia hetkiä elokuvan varsinaiselle kohderyhmälle ja Matkalla avaruuteen tarjoaakin vertaansa vailla olevan seikkailukertomuksen perheen nuorimmille.