Uusi elämä eläintarhasta
Cameron Crowe lukeutuu niihin Hollywood-ohjaajiin, jotka osaavat vispata siirapista niin samettista, etteivät sattumat sanottavammin hämmennä katsojien nautintoa. Crowen uusin elokuva, Koti eläintarhassa, solahtaakin mitä sulavimmin hänen hampaattomaan tuotantoonsa Jerry Maguiren, Melkein julkkiksen ja Elizabethtownin jatkoksi.
Tällä kertaa taustalla on tositarina. Brittiläinen journalisti Benjamin Mee hankki perheineen konkurssikypsän eläintarhan ja kirjoitti kokemuksistaan kirjan. Kun tarinaan liittyy vielä vaimon menehtyminen ja miehen kamppailu niin yksinhuoltajaisänä kuin eläinten pelastajana, haistettiin Hollywoodissa rahaa, sillä kyseessä ovat sellaiset tunteiden herkistelyn peruselementit, jotka koskettavat jollain tasolla kyynisintäkin jukuripäätä.
Ja Hollywoodissa jos missä osataan emootioilla väristely. Vaikka tarina olisi kuinka ennalta arvattava, kliseinen ja naiivi, Crowen kaltainen ammattimies tahkoo siitä häpeilemättömän sujuvaa ja helposti sulavaa kerrontaa. Monet kohtaukset ovat niin kalkyloituja, että pahaa tekee. Silti on pakko katsoa infantiilinen hymy kasvoilla, miten poppisävelmien säestyksellä vaikeuksista selvitään yhdessä tekemällä ja sade väistyy auringon tieltä juuri sinä oikeana päivänä.
Meen tarinaa on luonnollisesti muokattu elokuvaan sopivaksi ja tapahtumapaikkakin on siirretty Brittein saarilta Kaliforniaan. Matt Damon esittää Benjaminia, joka on jäänyt kahden lapsensa yksinhuoltajaisäksi äidin kuoltua vakavaan sairauteen. Elämä on solmussa vähän joka sektorilla ja Benjaminin veli Duncan kehottaa aloittamaan elämän alusta. Benjamin löytää uuden alun ränsistyneestä eläintarhasta, jonka hän terveen järjen vastaisesti ostaa ja muuttaa sinne lapsineen asumaan. Seikkailuista kirjoittaneelle toimittajalle tämä on seikkailu, jossa hän on itse mukana.
Koko perheen elokuvaksi Koti eläintarhassa on tarpeettoman pitkä. Parituntiseen elokuvaan on mahdutettu sivujuonteita liiaksikin, mutta toisaalta Crowen taito kuljettaa tarinaa kepeällä otteella vie elokuvaa kohtuullisen kivuttomasti eteenpäin. Ja nuoremmille katsojille eläintarhan eläimet tuovat elokuvaan kokolailla oman ulottuvuutensa.
Thomas Hayden Churchin esittämästä isoveli Duncanista on saatu muutoin siloteltuun tarinaan muutamia silmäniskuja ja Scarlett Johanssonissa on aina sitä jotain, vaikka uskottavuus eläintenhoitajana onkin jokseenkin nolla. Harvemmin sitä eläinten parissa päivänsä viettävät ja sontaa työkseen lapioivat ovat joka käänteessä aamusuihkunraikkaita, iho heleänä ja sopivan kevyesti vastameikattuna. Arjen realismi ei kuulu Hollywood-elokuvaan, sillä kyse on ehdasta eskapismista ja sitä tämä koko perheen elokuva on alusta loppuun niin hyvässä kuin pahassakin.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,3 / 4 henkilöä
Seuraava:
The Avengers
Näyttävää ja hallitusti toteutettua supersankariviihteen kärkikastia.
Edellinen: The Cabin in the Woods
Kauhukliseillä leikittelevä The Cabin in the Woods on kokemuksena sitä parempi, mitä vähemmän siitä tietää.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta