Koston enkeli valkokangas

Tänäkin vuonna saatiin kuulla runsaasti kitinää kulttuuriin kohdistuvista leikkauksista. Alan täytyy totutella selviämään entistä enemmän tulorahoituksella avustusten sijaan. Iittiläinen Keke Soikkeli näyttää hyvää esimerkkiä tekemisen meiningistä.

Ensimmäinen pitkä elokuva Tuomion saari (2023) sisälsi mukavaa ja nasevaa dialogia, vaikka ei kauhugenressä mitenkään loistanut. Esikoinen onnistui kuitenkin nostattamaan odotuksia seuraavaa tuotosta kohtaan. Valitettavasti Koston enkeliä vaivaa yliyrittäminen. Aivan kuin tekijät haluaisivat vääntää rautalangasta osaavansa tehdä ’oikeaakin’ elokuvaa sen sijaan, että tekisivät sitä, mistä itse nauttivat ja minkä he hallitsevat.

Tarina keskittyy kuvitteelliseen Kerttilän kylään, jossa paikallisen Louhimamman johdolla nitistellään luonnonrauhaa häiriköiviä kaupunkilaisöykkäreitä. Kovasti tungetaan esille muinaisuskomuspaasausta, joka lähinnä vaivaannuttaa.

Mökkilomailijoihin suhtaudutaan vihamielisesti, kuten usein maahanmuuttajiin valtakunnan tasolla. Tämä selvä. Harmi vaan, että kerronta vuotaa suurimman osan aikaa kuin Titanic. Jännitystä ei synny. Muitakaan tunnetiloja ei liikutella. Useat hahmot ja tapahtumat ovat sekavia ja yhdentekeviä. Hieman yli tunti leffasta tuntuu vähintään kahdelta.

Vihdoin sentään jotain tapahtuu. Kylähökkelistä löytyy pervitiiniä ja protagonististamme kuoriutuu kunnon kostaja. Meta vie neitokaista ja landejuntit vikisevät. Finaali tietyllä tavalla lässähtää, koska taisteluasetelmaa Louhen ja Niinan välillä pedataan lähes alusta asti. Päätös muistuttaa Kadonneen aarteen metsästäjien kohtausta, jossa Indy päättää lyhyeen sapelin kalistelijan taipaleen.

Näyttelijöistä Hannele Lauri vetää mainiosti häijyn kylä-äidin roolin. Samoin Vivi Wahlström pääosan Niinana parantaa juoksuaan loppua kohden. Selvästi mukavaa vähän ylirevitellä roolissa, jossa lienee ollut tarkoituskin lipsua koomisuuden puolelle.

Positiivista, että Suomessa kyetään tekemään pitkiä fiktioita ilman julkista rahoitusta. Resurssit eivät suoraan korreloi laatuun, mutta kyllä niillä usein on vaikutusta. Toivottavasti Soikkeli jaksaa jatkaa rohkeasti omalla tiellään.