Kolme naista valkokangas

Jafar Panahi on onnistunut jälleen tekemään uuden elokuvan huolimatta Iranissa 2010 saamastaan tuomiosta, joka kielsi häneltä elokuvien käsikirjoittamisen ja ohjaamisen 20 vuodeksi. Panahi on myös ollut vangittuna elokuviensa vuoksi.

Kolme naista kertoo monikerroksisen, näennäisen minimalistisen tarinan, jonka käynnistää tunnetulle iranilaiselle näyttelijälle Behnaz Jafarille saapuva videoviesti nuorelta naiselta, Marziyehilta (Marziyeh Rezaei, josta käytetään elokuvassa ainoastaan etunimeä).

Marziyeh on epätoivoinen, sillä hän on saanut opiskelupaikan Teheranin konservatoriosta, vieläpä parhaiden hakijoiden joukossa. Marziyeh haluaa lähteä ja opiskella näyttelijäksi. Perhe on luvannut, että se onnistuu, jos hän menee ensin naimisiin, mutta lupaus onkin paljastunut huijaukseksi. Kylässä näyttelijöistä puhutaan ilmeisen halventavaan sävyyn ”viihdyttäjinä”, ja Marziyehin uravalintaa pidetään häpeällisenä. Videolla Marziyeh vetoaa kuuluisaan rouva Jafariin, jota perhe ihannoi.

Sekä Panahi että Jafari näyttelevät elokuvassa itseään, tunnettua elokuvaohjaajaa ja näyttelijää, jotka saapuvat etsimään Marziyehia syrjäiseen pikkukylään Luoteis-Iranin azerinkieliselle alueelle. Panahi on itse syntynyt samalla alueella.

Kuten Panahin edellisessä teoksessa, Taxi Teheranissa (2015), elokuvan juoni on pettävän yksinkertainen. Tärkeällä sijalla ovat keskustelut tuntemattomien kanssa ja tarinan sivupolut, joita matkan varrelle kertyy runsaasti. Elokuva sai parhaan käsikirjoituksen palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla ja oli ehdolla myös Kultaisen palmun saajaksi.

Monista esteettisistä ratkaisuista tulee mieleen toinen iranilaisen elokuvan mestari, Abbas Kiarostami, jonka apulaisohjaajana Panahi toimi uransa alkuvaiheessa. Toden ja fiktion välinen rajankäynti on vahvasti läsnä tässä, kuten monessa aiemmassakin Panahin sekä Kiarostamin elokuvassa. Sekä Kiarostamin että Panahin elokuville tyypillistä on myös rajata kuva-alueen ulkopuolelle juonen kannalta keskeinen elementti, kuten puhuja, ja kohdistaa katsojan huomio sen sijaan toisaalle.

Kuten Jafariin, joka kuljeskelee levottomasti, kaataa auton takakontissa olevasta pullosta vettä käsiinsä ja kastelee kasvonsa sillä välin, kun Panahi puhuu puhelimessa. Tai Panahiin, joka jää autoon odottamaan, kun Jafari menee tapaamaan paikallista naista, ennen vuoden 1979 vallankumousta elokuvissa esiintynyttä näyttelijää, Shahrzadia, joka on suljettu yhteisön ulkopuolelle.

Vaikka Shahrzadin rooli on elokuvan juonen kannalta keskeinen, hänet nähdään ainoastaan varjona ikkunassa ja vilahdukselta takaapäin aivan elokuvan lopussa, kun Panahi näkee hänet maalaamassa maisemaa läheisellä niityllä.

Panahin elokuvissa naiset ja lapset ovat usein keskiössä, kuten Taxi Teheranin 11-vuotias sukulaistyttö, jonka kanssa taksikuskina toimiva Panahi keskustelee elokuvien tekemisen rajoitteista Iranissa. Ehkä juuri tästä syystä elokuva on päätetty suomentaa muotoon Kolme naista alkuperäisen ja yleismaailmallisemman ”kolmen kasvon” sijaan.

Shahrzadin, Jafarin ja Marziyehin on mahdollista tulkita myös edustavan Iranin kolmea aikakautta. Liberaalia menneisyyttä, ristiriitaista nykyhetkeä ja paternalistisesta järjestyksestä irti murtautuvaa tulevaisuutta. Elokuvan loppukohtaus tarjoaa metaforisella tasolla Panahin näkemyksen Iranin tulevaisuudesta ja naisten roolista siinä.

Suuret eettiset ja poliittiset pohdinnat saavat hienovaraisen käsittelyn Panahin elokuvassa, ja moni yksityiskohta jää varmasti myös huomaamatta ensimmäisellä katsomiskerralla.

Suuret teemat tiivistyvät arkiseen tapahtumaan esimerkiksi kohtauksessa, jossa Jafari, Panahi ja vakavasti loukkaantunut sonni omistajineen kohtaavat tiellä. Sonnin omistaja ei halua lopettaa sonnia, sillä hänen mielestään ihmisten ”ei pidä puuttua sen kärsimykseen”. Tapahtuma rinnastuu Jafarin mielen sisäiseen ristiriitaan – hän ei osaa päättää auttaako Marziyehia vai ei. Joka tapauksessa hänestä on tullut jo osallinen.

Saman kysymyksen Panahi esittää myös elokuvan katsojalle, kaikille meistä. Millaiseen vastuuseen kärsimyksen näkeminen asettaa sen todistajan?