Jackass: Best and Last valkokangas

Jonkun täytyy tykätä Jackassistä. Ainoastaan se selittää, miksi tv:ssä ja elokuvissa toiminut sarja on jatkunut näin pitkään. En vain kykene kuvittelemaan, kuka tästä voisi nauttia. Mieslapset leikkimässä ulosteella ja kannustamassa toisiaan elinikäisiin loukkaantumisiin on näin kuvailtuna kaukana yleisen kansanhuvin määritelmästä.

Otetaan askel taaksepäin, ennen kuin tätä konseptia kohtaan kokemani vankka inho pyyhkäisee tarkemman kritiikin pöydältä. Jackass on alun perin samanniminen, vuosituhannen alussa MTV:llä pyörinyt sarja, jonka sisältö oli kokoelma Johnny Knoxvillen nimellisesti johtaman äijäporukan vaarallisia stuntteja, kepposia ja jotain näiden väliltä. Kahden ja puolen vuosikymmenen aikana ryhmä on julkaissut useita elokuvia ja muuttunut koostumukseltaan, kun osa vanhoista jäsenistä on saanut riittävästi tästä setistä. Uusi, viimeiseksi luvattu ja toivottavasti siksi myös jäävä Jackass: Best and Last on sitä, mitä se on aina ennenkin ollut.

Muodollisesti esitys on yhtä muodoton kuin aina ennenkin. Useimmissa elokuvaparodioissakin on enemmän rakennetta kuin tässä päättömässä kokoelmassa tekijöiden jaaritteluja, alle minuutin väkivaltasketsejä, pitempiä kidutusjaksoja sekalaista sälää. Materiaalin voisi muovata sataan eri järjestykseen, ja siinä ei silti olisi enempää tai vähempää järkeä. Toisin sanoen: mikään siinä miten se on rakennettu ei paranna katsomiskokemusta. Tämä on niin sanottua kontenttia, jotain missä taiteellinen ilmaisu on väistynyt täysin päämäärättömän viihdemateriaalin tieltä.

Jackass: Best and Last on laiska ja itserakas elokuva. Huomattava osa kestosta on ennen julkaisemattomia stuntteja ja vanhojen ideoiden uusintaversioita, oletettavasti koska esiintyjien ruumiit eivät kestä enää vastaavia kolhuja ja näistä johtuen aivot eivät pysty tuottamaan uusia ideoita. Vaikka useaan kertaan keskustellaan viimeisen projektin merkityksestä, ei siitä sanota mitään. Suurin loppua painottava tekijä on viimeinen kymmenminuuttinen, jonka aikana soitetaan kolme peräjälkeistä jäähyväiskappaletta, nähdään sama stuntti kahteen kertaan, ja lopputekstit ovat loputon suma ”parhaita paloja”. Ylimitoitettu ei ala edes kuvaamaan tätä pelleilyä.

Jossain määrin sarjassa on aina ollut paikka ruumiineritteille ja sukupuolielinten esittelylle. Hatarien muistikuvieni pohjalta tämä uutuus on kuitenkin kallellaan aiempaa enemmän näihin aspekteihin. Useat anaalin kähmimiseen ja penetroimiseen keskittyvät tilanteet saavat miettimään, mikä tämän oikeasti erottaa pornografiasta. Tulin lopputulokseen, että en tiedä. Mitään moraalista, saati muutakaan pahuutta ei ole tarkoitukseni pornoon tässä projektoida, harvoin sitä kuitenkaan pyörii valkokankailla valtavirtateattereissa. Ikäraja K18 olisi mielestäni perustellumpi tälle projektille, ja olen myös hämilläni siitä, minkä laatuista nautintoa tämä materiaali todella tuottaa katsojalle.

Jokaiselle makunsa mukaan. Jos Jackass on naurattanut ja ylentänyt sinua, tämä raina tuskin ainakaan pilaa suhdettasi materiaaliin. Epäilen kuitenkin, onko kenellekään meistä kohottavaa katsoa harmaantuneen Johnny Knoxvillen tulevan nostetuksi ambulanssiin kuolettavalta näyttäneen ilmalennolta laskeutumisen jälkeen, kun hänen adrenaliinista humaltuneet seuraajansa hurraavat kuin legioonalaiset voitokkaalle keisarille. Siinä on jotain kipeää, eikä hauskalla tavalla.