Ihmeiden äärellä valkokangas

Joskus matka kauas on matka omaan sydämeen. Ihmeiden äärellä asettuu tarinoiden jatkumoon, jossa matkan määränpää on löytää tie kotiin ja itsensä hyväksymiseen. Sen kertomus 1960-luvun irlantilaisen seurakunnan pyhiinvaellusmatkasta muistuttaa, että vastaukset kysymyksiin löytyvät usein lähempää kuin ajattelisi. Oman kasvatuksen ja uskonnon vaikutuksia punniskelevien naisten matka muistuttaa hieman sitä modernimpia elokuvia Eat Pray Love – omaa tietä etsimässä (2010) tai Herkullinen elämä (2014).

Chrissie (Laura Linney) palaa vuosikymmenten jälkeen Yhdysvalloista takaisin Irlantiin äitinsä hautajaisiin. Vastaanotto ei ole lämmin, sillä monella naapurilla ei ole tietoa kuolleen Maureenin tyttärestä olleenkaan ja ne, jotka hänet muistavat, katsovat karsaasti äitinsä jättänyttä naista. Löytääkseen tarkoituksen matkalleen Chrissie lähtee äitinsä toiveesta mukaan seurakunnan järjestämälle pyhiinvaellusmatkalle Lourdesiin. Parantavien vesien luokse matkaavat myös vanhat tutut Eileen (Kathy Bates) ja Lilly Fox (Maggie Smith) sekä nuori äiti Dolly (Agnes O'Casey) poikansa kanssa.

Etelä-Ranskassa sijaitsevan Lourdesin parantavien vesien äärelle matkustavilla on kaikilla omat toiveensa ihmeistä. Neitsyt Marian ilmestymisen paikalle kehittyneellä pyhiinvaelluskohteella on yhä vahva paikka katolilaisessa uskonnossa, ja 1960-luvun irlantilaisessa yhteisössä toiveet ihmeistä elivät jopa vielä voimakkaampina. Konkreettisia parannuksia toivovat saattoivat kuitenkin pettyä, kun rahaa ja aikaa vaativa matka ei taannut haluttua lopputulosta. Kaikki ihmeet eivät kuitenkaan ole yhtä ilmeisiä.

Ihmeiden äärellä ei keksi pyörää uudelleen. Tarinassa toistuvat ajatukset siitä, miten asiat, joita toivomme, eivät aina ole asioita, jotka ansaitsemme ja tarvitsemme. Lourdesin vesistä ei ehkä löydy parannuksia sairauksiin, mutta matka voi antaa voimaa kohdata tosiasiat tai antaa anteeksi itselleen ja muille. Katkeruuden ja häpeän mukanaan kantaminen voi vahingoittaa ihmistä enemmän kuin fyysiset esteet.

Chrissie, Eileen, Lily ja Dolly edustavat eri sukupolvia, joiden kohtaamat ongelmat ovat kuitenkin pohjimmiltaan samanlaisia. Kotiin jäävät aviomiehet saavat opetella arkeen ilman vaimoa, joka pyörittää kotia yksin. Naisten asema yhteisössä ja äitiyteen liittyvät monimutkaiset kysymykset nousevat elokuvassa keskeiseen asemaan. Vaikka Ihmeiden äärellä pysyy kodikkaan kevyenä, se pystyy tavoittamaan paikoitellen jotain Philomenan (2013) melankolisesta huumorista.

Elokuvan ansioksi sanottakoon, että hahmojen väliset konfliktit ja kuluneet vuodet on jätetty ilahduttavan avoimiksi. Pääpiirteet ovat näkyvissä, mutta erityisesti Chrissien vuodet Yhdysvalloissa jäävät muutamien viittauksien varaan. Vahvalla näyttelijätyöllä tuodaan kuitenkin tarkastelun kohteeksi juuri kohtaamiset. Elokuva luottaa hienovaraisuuteen eikä alleviivaa liikaa henkilöhistorioita. Henkilöhahmojen välisessä tunnelatauksessa ei edes haittaa Batesin ja Smithin irlantilaisten aksenttien muuttuva luonne.

Mukava draama on moitteeton suoritus, mutta kenties liian riisuttu tarina. Se on viihdyttävä ja osaa sovittaa traumat ja huumorin yhteen, mutta siitä puuttuu se pieni särmä, joka saisi tarinan jäämään mieleen. Elokuva toimii hyvänä vastaohjelmointina kuun vaihteen kauhuelokuville ja löytää varmasti katsojakuntansa.