Ice Age 4: Mannerten mullistus valkokangas

Vuosituhannen alussa ensimmäinen Ice Age ratsasti tietokoneanimaation aallonharjalla. Uusi tekniikka oli lyönyt läpi ja samalla oli alkanut murtua Walt Disneyn ylivalta animaatiomarkkinoilla. Uudet yrittäjät toivat uusia ideoita, mistä Foxin suojissa toimivan Blu Skyn animaatiopajan jäätikköseikkailu oli oiva esimerkki. Vaikka Ice Age ei tarinaltaan ollut kummoinen niin elokuvan hahmogalleria poikkesi totutusta ja sekaan oli ripoteltu astetta aikuisempaa huumoria. Elokuva oli välitön hitti.

Ja hittielokuville tehdään jatko-osia. Ice Agekin on edennyt neljänteen osaansa, joten perustellusti voi puhua elokuvasarjasta, jossa seurataan hahmojen elämää ja kehityskaarta. Sarjamaisuus tarkoittaa myös sitä, että tarinasta ja hahmoista jyvälle pääseminen edellyttää katsojalta aiempien osien tuntemusta.

Päähahmot ovat edelleen samat eli seikkailun keskiössä ovat Manu-mammutti, hölmö laiskiainen Sid ja sapelihammastiikeri-Diego. Luonnollisesti mukaan on ripoteltu myös uusia hahmoja, joita selkeästi ajetaan sisään seuraavia osia silmällä pitäen. Tällä kertaa mannerten mullistus erottaa sankarit Manun perheestä eli Elliestä ja Kirsikasta, ja merelle ajautuneen kolmikon on seilattava tiensä merirosvojen kynsistä takaisin kotiin.

Konsepti on täysin sama kuin kolmessa aiemmassa Ice Age -elokuvassa: vauhtia ja vaarallisia tilanteita täynnä olevan matkan tekeminen. Aiempiin osiin verrattuna toiminnan suhteen on laitettu uusi vaihde silmään ja meno on turboahdettua alusta loppuun. Melske on kuin lapsille suunnattua Mission: Impossiblea, jossa toimintakohtaus seuraa toistaan ja katsoja sokaistaan vauhdilla käsikirjoituksen mitättömyydeltä.

Menoa ja mäiskettä on sen verran paljon, että perheen pienimmille sopivasta seikkailusta ei ole enää kyse. Kohderyhmä lienee tietoisestikin kouluikäisissä katsojissa, sillä Manun teini-ikäiseen tyttäreen liittyvä sivujuonne saa siksi paljon tilaa, että aihekäsitellyllä kosiskellaan selkeästi varhaisteini-ikäisiä katsojia.

Vauhtiähkystä kärsivässä seikkailuissa on tuttuun tapaan one linerien varaan rakennettua huumoria, jota laukoo varsinkin Sidin mummi. Hampaaton vanhus on uusista hahmoista ehdottomasti onnistunein. Diegon kohdalle vihdoin osuva mielitietty jää ainakin vielä valjuksi hahmoksi ja saarelta löytyvät ”ewokit” ovat vain turhia statisteja. Aikuiskatsojia kosiskellaan myös Odysseian seireeneillä ja muulla irtonaisella kuvallisella tilpehöörillä.

Toiminta- ja seikkailuelokuviin viime vuosina itsetarkoitukseksi juurtunut toimintakeskeinen näyttävyys alkaa hivuttautua myös animaatioon, mistä Autot 2 antoi jo osviittaa ja minkä neljäs Ice Age näyttää toteen. Toivon mukaan kehityssuunta ei ole pysyvä, sillä animaatio kaipaa näyttävyyden lisäksi kunnon tarinaa ja nuoremmille katsojille pitäisi viihteenkin merkeissä tarjota muutakin kuin mekastusta – olkoon se kuinka hyvin tehtyä ja toteutettua vauhtisirkusta tahansa.