G.I. Joe: Kosto valkokangas

Aikojen alussa 1960-luvulla oli muoviukko G.I. Joe, lelufiguuri ja sotilashahmo. Alussa Joe oli yksin, mutta ajan myötä eri hahmoja ja sotilasleluja tuli jos jonkinlaisia. Samalla lelumaailmalle muodostui oma mytologia hyvistä Joe-sotilaista ja pahoista Cobra-sotilaista. 1980-luvun piirrossarja ja sarjakuvat nostattivat huumaa Suomessakin, jossa konsepti tunnettiin paremmin nimellä Action Force.

G.I. Joet päätyivät kuitenkin valkokankaalle vasta muutama vuosi sitten elokuvassa G.I. Joe: The Rise of Cobra (2009), jonka ohjasi latteiden tusinaelokuvien erikoismies Stephen Sommers. Lopputuloksena oli lattea tusinaelokuva.

Jatko-osa oli selviö, mutta siihen kaivattiin selvästi uutta lähestymiskulmaa. Sellainen saatiinkin, kun konseptia hieman ravisteltiin ja palautettiin lähemmäksi juuriaan eli isojen poikien värikkääksi räiskintäleikiksi. G.I. Joe: Kosto on tarkoitettu pienille pojille ja koko perheen mäiskeeksi, jossa ei ole huolen häivääkään siitä, että mukaan olisi livahtanut realismin häivää.

Leffan konsepti on totta kai muovinen, mutta niin perustuvat henkilöhahmotkin muovisiin lelu-ukkoihin. Kuten leluleikeissäkin hyvä taistelee pahaa vastaan ja se riittää elokuvassakin. Kukkahattutädit ovat syyttäneet G.I. Joeta ja sen maailmaa militarismia ihannoivaksi, mutta se on sitä yhtä paljon kuin lasten leikkimät rosvot vastaan poliisit tai inkkarit vastaan länkkärit. Vielä ei ole toistaiseksi mennyt kaupaksi yksikään lasten lelufiguurisarja, jonka brändinä on asioista selvitään puhumalla".

Cobran juoni koko maailman valtaamiseksi on täysin pähkähullu, mutta samalla virkistävä tuulahdus vanhoista B-luokan leffojen ajoista, jolloin roistoille ei tarvinnut kehitellä syvällisiä psykologisia motiiveja tai miettiä syntyjä syviä. Pahalla on tavoitteena joko maapallon valloitus tai maapallon tuho, ja pahoista pahin eli Cobra Commander on helppo tunnistaa pahaksi, koska hänellä on tyylikäs musta nahka-asu ja peililasikypärä, jonka takaa hän käskyttää käheällä äänellään.

Ensimmäisen osan status quota sekä sarjasta pois haluavia tähtinäyttelijöitä ravistellaan pistämällä heti alkuun kylmäksi lähes kaikki hyvikset ja keskittymällä pienempään ydinryhmään, joka on lavastettu syylliseksi samaan aikaan, kun paha Cobra-järjestö toteuttaa suuruudenhulluja juoniaan. Eloonjääneet sotilaat ovat käytännössä kaikki täysin uusia hahmoja, ja edelliselokuvan henkilöistä on jäljellä vain kourallinen puolin ja toisin.

Kuten todettua, lelusarja alkoi yhdestä hahmosta eli alkuperäisestä sotilas Joe -hahmosta. Nyt tämä sotilas eli Joe Colton on ylennetty kenraaliksi ja eläköitynyt, mutta hänen palveluksiaan tarvitaan jälleen maailman pelastamiseen. Originaali-Joeta esittää itseoikeutetusti Bruce Willis. Willis kuitenkin vain piipahtaa elokuvassa, ja uutena pääsankarina on Roadblock eli Dwayne Johnson. Johnsonin massa vain tuntuu kasvavan ja kasvavan, miehen käsivarret ovat keskiverron elokuvakriitikon ylävartalon paksuisia. Hikoilevan ison miehen karisma on kuitenkin kova, ja ainahan Johnson on osannut näytellä, ei muuten kukaan selviäisi vuosikausia vapaapainin supertähtenä.

Toimintajaksoja on pitkitetty jonkin verran liikaa ja elokuvasta olisi voinut sipaista parisenkymmentä minuuttia pois, mutta toisin kuin edeltäjänsä, elokuva vastaa niihin lupauksiin ja odotuksiin, joita Hasbron lelusarjalta ja sen perinnöltä saattoi odottaa, ninjoja myöten. Elokuvan keskivaiheille on ympätty täysin absurdi kohtaus, jossa ninjat taistelevat ninjoja vastaan jäisillä vuorenrinteillä. Vauhdikkaasti ja näyttävästi toteutettu kohtaus on luultavasti mukana vain ja ainoastaan sen takia, että ninjat saataisiin taistelemaan ninjoja vastaan vuorenrinteillä, ei minkään muun syyn takia. Tämä kohtaus on Action Force -traditiota parhaimmillaan.

Elokuvan ensi-iltaa siirrettiin kuukausitolkulla, jotta elokuvalle saatiin tehtyä 3D-konversio. Vaiva ja aika olivat turhia, sillä kuten niin monesti ennenkin 3D on täysin turha ja tarpeeton, eikä tuo elokuvaan minkäänlaista lisäarvoa. Tehosteet riittäisivät sellaisinaankin, ja aivot voi jättää suosiolla narikkaan.