Fuera de carta valkokangas

Vuoden 2009 Vinokino-festivaalin ohjelmistossa oleva Fuera de carta on romanttinen vauhtikomedia, johon on lisätty queer-piristettä ja espanjalaista temperamenttia.

Homoseksuaali Maxi (Javier Cámara) omistaa Xantarella-ravintolan ja kyttää pakkomielteisesti Michelin-tähteä. Maxin elämän mullistaa nuorempana tehdyt lapset. Äidin kuoltua Maxi ottaa lapset luokseen asumaan, vaikka ei ole nähnyt lapsiaan seitsemään vuoteen. Tämä asettaa myös omat paineensa Maxin orastavalle romanssille.

Tärkeäksi teemaksi nousee isän ja lasten välinen suhde. Maxi ei ole ollenkaan valmistautunut isyyteen, mutta pyrkii silti huolehtimaan lapsistaan. Yhteiselo ei ole helppoa. 15-vuotias poika on homofobinen ja kantaa isälleen kaunaa hylätyksi tulemisesta. Kuuden vanha tytär taas haluaa isän käyttäytyvän kuin äiti.

Elokuvassa pohditaan miten lasten tulisi suhtautua homoseksuaaliin vanhempaan ja miten vanhemman tulisi kasvattaa lapset suvaitsevaiseksi seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Toisaalta homovanhemman suhde lapsiinsa ei liiemmälti eroa heterovanhemmasta, joten olennaisimmaksi kysymykseksi nousee, miten saada yhteys lapsiin pitkän poissaolon jälkeen.

Elokuva ei tarjoa erityisen syvällisiä vastauksia pohdintoihinsa, vaikka homovanhemmuus ei näyttäydykään helppona. Isää on helppo lyödä, jos hän on valtavirrasta poikkeava. Monet asiat ovat kuitenkin kiiltokuvamaisia, eikä ihmisiä uskalleta näyttää itsekkäinä kuin hetken aikaa.

Toisaalta romanttisen komedian päätavoite ei ole syvällisyys. Vaikka Fuera de carta ei suuria naurunpyrskähdyksiä tarjonnutkaan, niin vauhtihuumorin ystäville siinä on omansa. Huumori kumpuaa elokuvassa monesti sekaannuksista, auktoriteetti–alainen-asetelman päälaelleen asettamisesta ja räiskyvistä sivuhahmoista.

Romantiikassakin elokuva onnistuu kelvollisesti. Miesparin romanssi iskee takavasemmalta ja sitä seuraa mielenkiinnolla. Oman kiinnostavan lisänsä tuo ympäristön odotukset, jotka mukailevat heteronormatiivisia odotuksia. Ihminen on hetero, kunnes toisin todistaa.

Ei-heteronormatiiviset rakkaussuhteet ovat hyvin harvoin pääosassa valtavirran romanttisissa komedioissa. Siksi Fuera de carta nousee kiinnostavasti esille, vaikka elokuva ei tarjoa mitään erityisen mullistavaa tai persoonallista. Elokuvassa uskalletaan kuitenkin käsitellä arkoja aiheita, kuten sateenkaarivanhemmuutta.

Fuera de carta viestittää suvaitsevaisuuden sanomaa ja näyttää, että sateenkariperhekin voi olla oikea perhe. Kunhan jokainen uskaltaa olla oma itsensä, asiat järjestyvät aina jollain tavalla.