Deliver Us from Evil – Päästä meidät pahasta valkokangas

Manausaihe on etenkin amerikkalaisissa kauhuelokuvissa yhtä tiukassa kuin demonit riivatuissa. Syynä tähän ovat todennäköisesti paitsi tositapahtumina markkinoitavien riivaustarinoiden runsaus myös se, että 1970-luvulta lähtien pelotellut Manaaja (1973) on edelleenkin yksi kaikkien aikojen arvostetuimmista kauhuklassikoista.

Yksi viime vuoden näkyvimmin markkinoiduista kauhuelokuvista, Kirottu (2013), ammensi demoneihin erikoistuneiden Ed ja Lorraine Warrenin toiminnasta ja luotti psykologiseen säikyttelyyn ja tunnelmointiin. Tämän vuoden riivausannoksen tarjoaa Deliver Us from Evil (2014), joka yhdistää pelottelun rikoselokuvien vauhdikkuuteen. Lähestymistapaa voi selittää se, että elokuvan tuottajana on toiminta- ja seikkailuelokuviin keskittynyt Jerry Bruckheimer.

Ralph Sarchie (Eric Bana) on newyorkilainen etsivä, jolla on mielestään kyky aistia erityisen vaativat tapaukset. Sarchie ei vainustaan huolimatta usko yliluonnolliseen, mutta hän joutuu miettimään kantaansa uudelleen, kun hänen pöydälleen kasaantuu riivatuilta vaikuttavien ihmisten väkivallantekoja. Pian Sarchie alkaa nähdä ja kuulla asioita, joita muut eivät havaitse, eikä hänen perheensäkään ole siinä vaiheessa enää turvassa. Avukseen hän saa baptistipappi Mendozan (Édgar Ramírez), joka on vakuuttunut siitä, että tapausten takana piilee syvempi pahuus.

Kuten niin monien muidenkin riivauselokuvien, myös Deliver Us from Evilin sanotaan perustuvan tositapahtumiin. Innoituksena on todellisen Ralph Sarchien kirja Beware the Night (2001), jossa Sarchie muistelee työtään demonien parissa. Väitettyihin tositapahtumiin pohjaaminen ei kuitenkaan pelasta elokuvaa kliseiltä, joita siitä löytyy lähes kaikesta, mikä liittyy riivaukseen ja manaukseen. Jopa pahuuden alkuperä paikallistuu taas vaihteeksi syrjäiseen aavikkoluolaan.

Elokuvan suurin ongelma on, ettei se saa luotua genremiksailusta vahvuuttaan. Käsikirjoitusvaiheessa ajatuksena on varmaan ollut työstää uuden ajan riivauselokuva, joka yhdistää säikyttelyt ja manauslitanioiden lukemiset dynaamisempaan tyyliin. Deliver Us from Evil ei kuitenkaan löydä sopivaa keskitietä hitaamman tunnelmoinnin ja nopeamman rynnäkkökerronnan välillä, vaan se on kauhuelokuvaksi liian dynaaminen ja toiminta- tai rikoselokuvaksi liian hidas. Se ei myöskään missään vaiheessa yllä ohjaaja Scott Derricksonin edellisen elokuvan, Sinisterin (2012), lohduttoman pelottavuuden tasolle.

Deliver Us from Evil on kuitenkin monilta osin teknisesti huolella tehty elokuva. Visuaalisessa ilmeessä ei ole moittimista ja äänimaailma on Bruckheimer-tyyliin ennemminkin liian äänekäs kuin vaisu. Koska kauhu on yhä lajityyppi, jota tehdään halvalla ja joka päätyy usein suoraan dvd-levitykseen, on mukavaa vaihtelua nähdä välillä isompiakin kauhuproduktioita. Tunnelma on kuitenkin asia, jota ei voi ostaa rahalla, ja kauhu – jos mikä – on lajityyppi, joka elää tunnelmasta.