Citizenfour valkokangas

Citizenfour palauttaa katsojansa vuoteen 2013, jolloin Edward Snowden vuosi tietoja Yhdysvaltain Kansallisen turvallisuusviraston NSA:n tietovakoilun järjestelmällisyydestä. Yhdysvaltojen tiedettiin kohdistavan tarkkailua terrorismista epäiltyihin, sillä vuoden 2001 terroristi-iskujen jälkeen säädetty ”Patriot Act” laajensi viranomaisten valtuuksia kerätä tietoverkkoihin tallentuvia asioita muun muassa internetin käytöstä ja puheluista. Snowdenin paljastukset osoittivat, kuinka laajasta ilmiöstä olikaan kyse, sillä tarkkailua kohdistettiin aina tavallisista kansalaisista ulkovaltojen poliitikkoihin asti.

Citizenfour voitti oikeutetusti parhaan dokumentin Oscarin, sillä elokuva paitsi käsittelee ajankohtaista poliittista teemaa, se on myös erinomaisesti toteutettu. Dokumentissa on käsin kosketeltava trillerimäinen tunnelma, joka tiivistyy kerronnan edetessä. Parasta on, ettei tapahtumia ole jouduttu jälkikäteen lavastamaan tai rakentamaan oheismateriaalin kautta, vaan dokumentintekijä on ollut mukana tapahtumissa aina niiden alusta saakka.

Citizenfour alkaa hetkestä, kun Edward Snowden on yhteydessä ensimmäisen kerran ohjaajaan. Laura Poitras saa kryptatun sähköpostiviestin tuntemattomalta lähettäjältä, joka esittelee olevansa turvallisuusalalla töissä ja haluavansa välittää salaista tietoa valtion toimista. Dokumentti seuraa tietovuotajan paljastuksia niiden ensimmäisistä hetkistä Snowdenin julkisuuteen astumiseen saakka ja julkistamisen jälkiseuraamuksiin.

Dokumentti valottaa hienovaraisesti Snowdenin motivaatioita ja persoonallisuutta luoden oivallista vastapainoa Yhdysvaltain virallisten tahojen hänestä luomalle maanpetturikuvastolle. Elokuva häilyy aluksi jopa vainoharhaisuuden tunnelmissa, mutta vieläkin enemmän epäuskoa herättää, kun epäluulot kääntyvät oikeutetuksi huoleksi yksityisyyden olemassaolosta. Välillä tuntuu kuin tarina voisi olla elokuvasovellus George Orwellin romaanin 1984 dystooppisesta tulevaisuuskuvasta, joka julkaistiin vuonna 1949.

Dokumentti on osa kiistanalaisista teemoistaan tunnetun Laura Poitrasin trilogiaa, joka käsittelee, miten terrorismin vastainen sota on vaikuttanut amerikkalaisiin, kansalaisten ja aktivistien valvontaan ja valtion salamyhkäiseen toimintaan. Ohjaajan kaksi aiempaa osaa ovat käsitelleet irakilaisten elämää Yhdysvaltain miehityksen alla (My Country, My Country) ja terrorismin vastaista sotaa kahden Yemeni-miehen silmien kautta (The Oath). Nämä aiemmat osat vakuuttivat Snowdenin ottamaan yhteyttä juuri Poitrasiin ja Citizenfour täydentää erinomaisesti muissakin dokumenteissa esillä olevia ilmiantaja-teemoja.

Citizenfour kertoo mukaansatempaavasti, miten nykyisiä teknologioita on mahdollista käyttää paitsi kommunikointiin, myös ihmisten jatkuvaan tarkkailuun ja tietojen tallentamiseen. Dokumentti on myös silmiä avaava kuvaus, miten kansallisella turvallisuudella voidaan oikeuttaa ja perustella kansalaisten kasvavaa valvontaa. Elokuvan lopussa mahdollisuus yksityisyyteen tuntuu vain haaveelta, ja tunne jatkuvasta tarkkailusta säilyy vielä viikkoja katsomisen jälkeen.