Vihdoin kotona valkokangas

Animaatioelokuva Vihdoin kotona avaa katsojille ihmisten arkisten esineiden ja tapojen outoutta muukalaisten silmin. Uutta kotia etsivät Bööt näkevät ihmiset yksinkertaisina olioina, joiden maailma on täynnä turhia asioita.

Perhe on uusi käsite Maata valloittamaan saapuneelle Böö-kansalle, kuten Kohti Marsia -elokuvan (2011) marsilaisille tai Lilon & Stitchin (2002) Stitchille. Ihmiset näyttäytyvät ainutlaatuisina olentoina, joiden elämästä muukalaisilla olisi paljon opittavaa.

Alati uutta kotia etsivä Böö-kansa on löytänyt maapallosta planeetan, jossa piilotella vihollisiltaan. Maan asukkaat saavat väistyä uusien valtiaiden tieltä aavikkokaupunkeihin, mutta erehdyksessä Tip-tytön ja hänen äitinsä tiet eroavat, ja tyttö jää muukalaisten asuttamaan kaupunkiin kissansa kanssa. Yksinäinen Oho eroaa muista Böistä iloisella asenteellaan ja tarjoutuu auttamaan Tippiä löytämään äitinsä.

Synkistä lähtökohdista on saatu aikaan yllättävän iloinen elokuva. Kohteliaat muukalaiset pakottavat ihmiset muuttamaan keskitetyille alueille ja valtaavat kaupungit. Bööt eivät juuri ihmissuhteista välitä. Ystäviä kaipaava Oho ei siksi löydä seuraa omiensa parista ja liika ystävällisyys koituu hänen kohtalokseen. Yhteinen pakomatka Tipin kanssa avaa Oholle ikkunan maailmaan, jota ilo ja ystävyys värittävät.

Vihdoin kotona on täynnä kimallusta, kuplia ja välkkyviä valoja. Kimmeltävät pinnat ja lukuisat yksityiskohdat tuntuvat kuitenkin hypnotisoineen animaation tekijät, ja itse juoni unohtuu tapahtumavyöryn alle.

Vihdoin kotona on kuin elokuvan alussa nähtävä Tipin rakentama varashälytin, jossa yksinkertaisen kojeen ympärille koottu monimutkainen ja näyttävä rakennelma saa unohtamaan, että kone ei oikeastaan tee mitään. Irtonaisten tapahtumien ja lukuisten sivujuonten rakennelma on sisältä tyhjä.

Äitien ja tytärten välisiä positiivisia tarinoita ei ole kuvattu valkokankaalla kovin usein, ja myös Tipin perheen asema maahanmuuttajina olisi tarjonnut kiinnostavan vertailukohdan Böiden pakomatkoille. Nyt aika käytetään kuitenkin toinen toistaan seuraaviin kujanjuoksuihin.

Erilaiset pakomatkat, eksyneet sosiaalisen median kutsut ja intergalaktiset sodat sekoittavat pakkaa. Kaiken kohelluksen keskipisteessä olevat Oho ja Tip ovat kuitenkin viehättäviä hahmoja, joiden välinen kemia on hupaisaa.

Täyteen pakattu kokonaisuus on läkähdyttävää katsottavaa. Vihdoin kotona on täynnä huvittavia vitsejä ja se on hienosti animoitu, mutta tarina on irtonainen ja sykähdyksinä etenevä. Pinnallinen juoni ei nosta elokuvaa samalle tasolle kuin esimerkiksi sympaattinen Lilo ja Stitch, koska elokuvan sydämessä olevaa suhdetta ei haluta lähteä avaamaan. Vahvuuksiin ei ole uskallettu luottaa ja tyhjä tila on täytetty turhilla liikkuvilla osilla.