Why Don’t You Just Die! valkokangas

Halpis-hammerilla aseistautunut hikoileva sulhaskandidaatti lähtee tapaamaan mahdollista tulevaa ex-appiukkoaan. Mukavan jutustelun ja näennäisen hyväksynnän anomisen sijaan tavoitteena on päästää naisystävän isukista ilmat pois. Siinäpä sitä onkin haastetta, kun ei vasarakaan oikein tunnu pysyvän sankarin kädessä. Tästä lähtee käyntiin paikoin mukavastikin etenevä punasolusirkus Why Don’t You Just Die!.

Tuore lupaus Kirill Sokolov omaa kypsää kuvallisen kerronnan jäsentämistä. Kosolti harrastetaan tuttua nykivää kamerasahausta, jolla näytetään eri nyansseja tilanteesta eri henkilöiden näkökulmista. Vaikutteita on selvästi ammennettu länsimaidenkin puolelta, ja mikäs siinä on päteviksi havaituilta tekijöiltä lainailla. Kun pysytellään soveltavassa lainauksessa, homma etenee. Suora mauton ryöstely taas ei oikein toimi millään tasolla. Duettokamppailussa apen ja hänen kollegansa välillä mennään niin tiukasti Leone/Morricone-nuoteilla, että se ei enää huvita.

Valaistuksellisesti todella tyylikäs ja erotiikkaa tihkuva kohtaus nähdään, kun morsmaikku kutittelee joustojaloillaan sulhaskandin vatsalihaksia omalla taiten tekaistulla tarinalla höystettynä. Selväähän se on, että mies uskoo, mitä vaan nainen hänelle satuilee ja saa maksaa sinisilmämäisyydestään kovan hinnan.

Rasittavan ja epäilemättä tahallisestikin ärsyttävän soundtrackin käyttö toimii liitukirskunnan kaltaisena sävärinä. Väkivaltaa on runsaasti, mutta siitä puuttuu ihon alle menevä tunnepuoli. Litroilla läträtään koreasti, vaan ei koskaan oikein jakseta kunnolla viedä hommaa loppuun niin, että katsojalta lähtisi ilmat keuhkoista henkeä haukkoessa.

Pienistä puutteista huolimatta hieno avaus Sokolovilta. Tällaisella käyntikortilla irronnee töitä helposti Venäjän ulkopuoleltakin.