Asfalttiviidakko valkokangas

Madridille omistettu Asfalttiviidakko ei vakuuta. Ei niin muodon kuin sisältönsäkään puolesta. Elokuva on toisinto kaikista genrensä edustajista: testosteronia, huumeita, yksi nainen, yksi mies liikaa, autokolareita, aseita, verta, tappelua… sinänsä siis kunnon mäiskintämelodraaman ainekset mutta kun ohjaaja ei ole kyennyt päättämään sotkun lopputulosta, katsoja joutuu tyytymään puolitoistatuntiseen velton laimeaan hapanimelään.

Asfalttiviidakko kertoo Lucían, Chinon ja Charlyn tarinan. Nuoret huumerikollisen alut pyörittävät pientä huumebisnestä Chinon veljen Antonion valvovien silmien alla. Klassisen vahingonlaukauksen jälkeen bisnesten paukut kovenevat siinä missä kolmikon kemiat risteytyvät. Seuraa sekavaa ihmissuhdekuvausta huumekauppojen sekaan käsittämättömästi leikattuna lopputuloksena muka ihmisten todellisten karvojen paljastuminen. Chino ei olekaan tyhmä jätkä, Antonio hyvä isoveli ja muut henkilöhahmot saavat sitä mitä ansaitsevatkin: toisensa tai iskun pesäpallomailasta.

Elokuvaa ei siis voi suositella kuin maijapoppasille, jotka eivät ole nähneet yhtäkään rikos- tai kolmoisdraamaa. Mitään uutta se ei onnistu tarjoamaan elokuvallisilla ratkaisuillaan ja henkilöhahmot ovat puisevia karikatyyreja. Ainoastaan laulava espanjan kieli, Madridin katukuvat ja elokuvan musiikki tarjoavat nautintoa kahden tähden verran.

Riina Mikkonen / © 2001 Copyright Film-O-Holic - kaikki oikeudet pidätetään -