Tarkkailevien silmien alla

Ohjaaja Anne Zohra Berrached on tarttunut elokuvassaan 24 viikkoa vaikeaan aiheeseen. Myöhäistä raskaudenkeskeytystä käsittelevä tarina pohtii, mitä seuraa, kun toivottu raskaus ei etenekään haluttuun tapaan. Samassa asemassa olleiden perheiden ja sairaalanhenkilökunnan haastatteluista koottu kollaasi käsittelee erään naisen tarinan kautta kysymyksiä, joita vaikea tilanne herättää. Moraalisten ongelmien sameissa vesissä vastauksia on paikoin vaikea löytää, mutta päätökset on tehtävä, eikä aikaa ole loputtomiin.

24 WochenLoisteliaalta kiertueelta äitiyslomalle siirtymiseen valmistautuva koomikko Astrid (Julia Jentsch) ei ole tottunut olemaan hiljaa vaikeistakaan asioista. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun Astrid ja hänen miehensä Markus (Bjarne Mädel) saavat kuulla odottamattoman diagnoosin. Tulevalla lapsella on Downin oireyhtymä ja vaarallinen sydänvika, joka tulee vaatimaan useita leikkauksia. Lääkäri tarjoaa vanhemmille yhtenä vaihtoehtona myöhäistä raskaudenkeskeytystä. Vakavia keskusteluita ei voi enää välttää ja oman painolastinsa päätöksille tuo Astridin tapa käsitellä raskauttaan osana stand up -keikkojaan.

Eettisille pohdinnoille nojaava tarina esittää vanhemmille aste asteelta vaikeampia kysymyksiä. Paineet päätöksentekoon eivät tule vain pariskunnan omasta sisäisestä dynamiikasta, vaan sukulaisilla ja ystävillä on myös omat mielipiteensä heidän henkisestä jaksamisestaan. Yleisön sulkeminen päätöksen ulkopuolelle on myös vaikeaa, kun Astridista halutaan tehdä vastentahtoinen esikuva ennen kuin hän on omaa päätöstään edes tehnyt. Seuraukset tuntuvat kauaskantoisilta, mutta loppua kohden ohjaaja muistuttaa kenen valinnasta on kyse tuoden tarinan takaisin lapsen ja äidin hyvinvointia tarkasteleviin kysymyksiin.

24 WochenAnne Zohra Berrached ei kertaakaan kyseenalaista päätöksenteon vaikeutta. 24 viikkoa ei ota kantaa myöhäiseen raskauden keskeytykseen tai esitä yhtä oikeaa vastausta pariskunnan tilanteeseen, mutta tekee selväksi katsojille, ettei päätöksiä tehdä kevyesti. Tapa, jolla Julia Jentsch särkee neljännen seinän useaan otteeseen katsomalla suoraan katsojiin uuden tiedon noustessa pinnalle, tuo heidät myös keskelle valintoja. Elokuva kysyy, mitä katsoja tekisi Astridin tilanteessa. Entä kun tilanne muuttuu?

Berrachedin lähestymistapa tekee 24 viikosta kuitenkin hieman kliinisen ja akateemisen. Se keskittyy valinnan kaikkien sivujen tarkastelemiseen niin tarkasti, että elokuvallisuus unohtuu paikoitellen ja maailma jää hyvin televisuaaliseksi. Hienotunteisesti vaikeaa aihettaan lähestyvä draama ei ole kevyt elokuva ja kenties siksi sen akateeminen ote aiheeseensa tuo katsojille tarvittavaa etäisyyttä.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3 / 3 henkilöä