2 Fast 2 Furious valkokangas

Sanoo auto, kun sitä oikeanpuoleista pedaalia painetaan. Jotain tämän suuntaista on opastanut suomalaisenkin liikennekasvatuksen ikoni Enska. Tosin tämän elokuvan kaltaiset pedaalin poljennat ovat tuskin Enskan mieleen. Parin vuoden takainen Vin Diesel -vetoinen Hurjapäät (The Fast and the Furious, 2001) oli hien ja bensan kyllästämä tiivistunnelmainen lojaliteettia luotaava malebonding-elokuva, jonka ajokohtaukset pitkästä aikaa tarjosivat valkokankaalla edes hieman näyttävyyttä. Kuminpolton menestys oli sitä luokkaa, että jatko-osan kuppaaminen markkinoille on jo luontaista elokuvan nykyevoluutiota.

Aivan vastamäessä jatkorallissakaan ei olla. Vaikka Vin Dieselin coolia karismaa ei olekaan enää jäljellä ja alkuperäisestä elokuvasta on jätetty vain ruipelon Paul Walkerin esittämä Brianin rooli henkiin, virtaa tämänkin tekeleen suonissa sen verran bensaa, että ajanvietteenä paketti rullaa pahempia tympimättä. Poliisista poispotkittu Brian on asettunut katuhurjastelemaan Miamiin, mutta eikös vesseli pakoteta takaisin lain oikealle puolelle narauttamaan huumepomoa. Mukaan otetaan tietysti vastahankainen etnisen vähemmistön edustaja ja whiteboy-brou-asetelma on valmis.

Tylsämieliselle katsojalle tulee tällaisesta tekeleestä tietysti kamala ahdistus. Se on ymmärrettävää, sillä 2 Fast 2 Furious noudattaa laskelmoidusti kaikkia nykyjatko-osien mallikaavoja. Jos ohjaaja John Singletonin päivitetty versio Shafista oli oudon ryppyotsainen väkivaltapuserrus, on miehen viimeisin ohjaus täysin toista maata. Hurjapäiden jatkokaahailussa kun ajetaan, poseerataan ja viljellään sovinismia siihen malliin, että pilkkeellä silmäkulmassa elokuvaa on paikoin varsin vekkulia katsella.

Mihin sitten piirretään tarkoituksellisen elvistelyn ja mauttomuuden raja, on jokaisen katsojan itsensä ratkaistavissa. Joka tapauksessa elokuvan ajokoreografiat ovat paikoin nokkelasti laadittuja. Ja opettaa tekele ainakin yhden mallikkaan mimmien iskurepliikin jokaisen autonvirittäjän muistettavaksi. Eihän kukaan kuuma automisu voi vastustaa kutsuhuutoa: "Mällätäänkö me!"

Onneksi elokuvan lopussa myös vihdoin ymmärretään mitkä ovat oikeita autoja, ja nousevan auringon maan muoviset mitsut ja nisut vaihdetaan Amerikan muskeleihin. Brön brön.

Ja muistakaa lapset. Sitä pimppistäkin on ajettava liikennesääntöjen mukaan.