Filmikylän kulisseissa

Markku Pölönen on luonut Kontiolahdelle Pohjois-Karjalaan oman filmikylän, jollaista ei aivan joka niemennotkosta löydy. Kompleksi on ulkoilmastudiona ainutlaatuinen Pohjoismaidenkin mittapuussa. Timo Koivusalon masinoimaan, Nakkilassa sijaitsevaan Villilän studioon verrattuna Pölösen filmikylän erikoisuus on siinä, että Kontiolahdella ovet on avattu myös yleisölle. Kesäisin uteliaat pääsevät tallustelemaan filmikylän raitilla ja kurkistelemaan kulisseihin opastetuilla kierroksilla.

Filmikylän historia juontaa juurensa vuoteen 2004. Tuolloin Pölönen totesi Koirankynnen leikkaajan tiimoilta antamassaan haastattelussa, että elokuvien tekeminen saa hänen osaltaan toistaiseksi jäädä. Pölönen halusi palata takaisin kotiseudulleen Pohjois-Karjalaan ja viettää enemmän aikaa perheensä kanssa. Mitä nyt jotain tv-sarjaa voisi kotinurkillaan tehdä.

Minulla on myös sellainen hieno suunnitelma tehdä tv-sarjaa ja aion pikkuhiljaa tässä sitä kehitellä ja tuota... olla enemmän niin kuin tällainen family man. ->>

Miikkulan muumipappa

Tv-sarjansa kuvauspaikan Pölönen löysi Höytiäisen rannalta Kontioniemestä parikymmentä kilometriä Joensuusta pohjoiseen. Siellä oli joutilasta vanhaa varuskunta-aluetta myytävänä. Kunta olisi halunnut rakentaa alueelle asuintaloja, mutta kaava ei ollut mahdollinen viereisen varuskunnan takia. Pölösen suunnitelmiin paikka sopi mainiosti, ja armeijan läheisyydestä on lähinnä vain hyötyä.

Pysyvätpähän huligaanit loitolla, Pölönen nauraa.

Paikalla oli pienen kylällisen verran kantahenkilökunnan vanhoja asuinrakennuksia. Niistä Pölösen luottolavastaja Minna Santakari loihti nostalgisen kylän, Miikkulan, johon kaikki haluaisivat muuttaa.

Idyllisen Miikkulan auvoisasta elämänmenosta Pölönen loihti Karjalan kunnailla -sarjan, jolla hän halusi lyödä kiilaa kylmännihkeisiin ihmissuhdemössösarjoihin. TV 2:della esitettyä sarjaa on parhaimmillaan seurannut miljoona silmäparia. Tauolla olevan sarjan tulevaisuudesta Pölönen tuumii arvoituksellisesti:

Jaa-a. Sarjan jatkosta ja tulevaisuudesta tietävät vain luoja ja Yleisradio.

Tänä kesänä Miikkulassa vietetäänkin kuvaustaukoa, mutta laakereilla ei lepäillä. Pölösen tuotantoyhtiössä, Suomen Filmiteollisuudessa, kehitellään jo uutta sarjaa, uudisraivaajaperheestä kertovaa 12-osaista Omaa maata, joka kuvataan tietysti filmikylän alueella. Kiirettä pitää myös Miikkulan kesäteatterin merkeissä, sillä heinäkuussa filmikylässä esitetään Pölösen ohjaamaa näytelmää Onnenmaa. Ja opastettuja Kurkistus kulisseihin -kierroksia järjestetään viitenä päivänä viikossa.

Pölönen itse häärii paikalla aktiivisesti ja vähän kaikkialla, ja tarttuu tarvittaessa oppaankin tehtäviin. Filmikyläläiset ovat antaneet hänelle kuvaavan tittelin.

Markku on vähän sellainen Miikkulan muumipappa, opas Milla Yli-Hakala hymyilee.

Kurkistus kulisseihin

Filmikylän rakentaminen aloitettiin vuonna 2005 ja vuotta myöhemmin paikalla kuvattiin ensimmäisen kerran. Matkailutoiminta oli alusta lähtien mukana suunnitelmissa. Ensimmäisinä vuosina filmikylään pääsi tutustumaan vain ryhminä ja tilauksesta. Viime kesänä portit avattiin yleisölle. Suosio yllätti kaikki.

Joka päivä väkeä tuli enemmän. Edes sadepäivät eivät verottaneet kävijämääriä, Yli-Hakala kertoo.

Vapaasti alueella ei saa liikkua, mutta yleisö pääsee tutustumaan kaikkiin paikkoihin opastetuilla kierroksilla. Kylän raittia tallustellessa ensimmäinen yllätys on, kuinka lähellä talot ovat toisiaan. Televisiossa kaikki näyttää suuremmalta.

Sarjassa on luotu illuusio isommasta kylästä. Käytännössä kylän rakennukset ovat parin harppauksen päässä toisistaan, se helpottaa työskentelyä ja kuvaamista. Eikä tämä silti aivan pieni paikka ole, pelkästään kyläaluetta on noin nelisen hehtaaria. Tämä on suurin ulkoilmastudio koko Pohjolassa ja samalla myös ainoa elokuvamatkailukohde, jossa on toimintaa ympäri vuoden, Yli-Hakala tietää.

Miikkula toimii myös Suomen Filmiteollisuuden kotipaikkana. Vaikka kuvaustoimintaa ei talven aikana ole, niin tuotantoyhtiön toimistossa paiskitaan töitä läpi vuoden. Esimerkiksi Karjalan kunnailla -sarja on ollut työteliäs tehtävä. Pelkästään ison ja nimekkään näyttelijäkaartin aikataulujen yhteensovittaminen kuvauksia varten on melkoista luovuutta vaativa ponnistus.

Eikä itse sarjan kuvaaminenkaan suju käden käänteessä, kuten Yli-Hakala asian todentaa:

Viikossa kuvataan viitenä päivänä ja kuvauspäivälle kertyy helposti mittaa kymmenisen tuntia. Valmista materiaalia saadaan päivässä kasaan noin kymmenen minuuttia.

Kurkistus kulissitaloon on myös paljastava. Päältä eheältä näyttävässä talossa ei ole kuin muutama kalustettu huone, jos sitäkään. Pääosin talo on tyhjää tukirakennetta. Varta vasten rakennettuja kulissitaloja on kylässä kuitenkin vain muutama.

Suurin osa taloista on alkuperäisiä, jotka on ainoastaan tuunattu sarjaa varten. Varuskunnan vanhojen asuinrakennusten päälle on vain rakennettu uusi kuori, kuten tässä, Yli-Hakala osoittaa kulissioven takaa paljastuvaa talon oikeaa ulko-ovea.

Filmikylän sydän on paikalla jo alkujaankin seissyt kauppa, johon kalusteita on haalittu Ilomantsia myöten. Koko kylän rakentamisessa on hyödynnetty kierrätysmentaliteettia mahdollisimman pitkälle.

Suuri osa kaupan "myytävistä" tuotteista on rakennusvaiheessa tyhjäksi syötyjä einespakkauksia, jotka on pesty ja pistetty hyllyyn, Yli-Hakala paljastaa.

Haaveissa studio

Viimevuotisen yleisöryntäyksen myötä filmikylän matkailupuoleen on panostettu. Nyt paikalle on noussut kahvila-puoti ja pysäköinnin kaoottisuuteen on saatu järjestystä.

Vaikka matkailu onkin oivallinen lisä filmikylän toimintaan, niin myös itse pääasiaa eli elokuva- ja televisiotuotantoa on tarkoitus kehittää edelleen. Toistaiseksi filmikylän alueella on tehty vain Suomen Filmiteollisuuden tuotantoja, mutta paikalle olisi tarkoitus saada myös muita tuotantoja.

Tekninen osaaminen on pitkälti paikallista. Parhaimmillaan filmikylä on työllistänyt viitisenkymmentä henkeä, joten tuotantotoiminnan työllistävää merkitystä ei pidä vähätellä. Suomessa suurin osa elokuva- ja televisiotuotannoista tehdään kehäkolmosen sisäpuolella, vaikka tekijäreservejä ja hienoja miljöitä olisi muuallakin.

Haaveissa on heitetty ilmoille, että tänne rakennettaisiin täysimittainen studiokin. Saapa nähdä, miten sen haaveen kanssa käy, Pölönen tuumailee.

Matkailijoita filmikylä ainakin kiinnostaa, ja palaute on Milla Yli-Hakalan mukaan ollut lähinnä vain positiivista. Onhan se avartava kokemus nähdä millaisessa ympäristössä tv-sarjaa tehdään ja talsia omin jaloin televisiosta tuttua kylänraittia.

Lisätietoja Filmikylästä ja sen aukioloajoista löytää internet-sivuilta www.suomenfilmikyla.fi.