For freaks only!

Kiasmassa vielä kesäkuun puoliväliin saakka nähtävillä oleva demoskene.katastro.fi -näyttely tutustuttaa vähemmän tunnettuun mediataiteen ilmiöön. Demoskene on yleisnimitys järjestäytyneelle ja yhteisölliselle tietokoneohjelmointiharrastukselle, jossa päämääränä on luoda kuvaa ja ääntä mahdollisimman vaikuttavaksi kokonaisuudeksi eli tietokonedemoksi. Hyvän tietokonedemon keskeisin ominaisuus on sen luotiin käytetyn ohjelmointitekniikan taitavuus. Demot ovat ilmaisohjelmia ja niitä on runsaasti saatavilla Internetissä. Demoskenen nuorisojoukot eli "groopit" koostuvat ohjelmoitsijoista, muusikoista ja graafikoista. Tyypillinen demoharrastaja on noin 15-21-vuotias nuorimies, vaikka nykyisin harrastuspiireissä pyörii yli 30-vuotiaitakin alan "konkareita". Alakulttuurisena ilmiönä demoskene syntyi noin 1980-luvun puolivälin jälkeen ja tietokoneharrastajien keskuudessa sen suosio on ollut vakaalla pohjalla varsinkin Euroopassa ja erityisesti Pohjoismaissa. Suurelle yleisölle demoskene on tullut tunnetuksi kerran vuodessa Helsingissä järjestettävästä Assembly-tapahtumasta.

Pimeän huoneen taika

Viime vuosina entiset demoharrastajat ovat työelämään siirryttyään kohottaneet harrastuksen profiilia ja luoneet sille tunnettavuutta myös laajemmissa piireissä. Muutos kuvaa hyvin sitä kehitystä, jossa aikaisemmin lähinnä underground-piireissä tunnettua kulttuuria yritetään nostaa varteen otettavaksi digitaaliseksi taidemuodoksi. Näyttelyn taustavaikuttajana toimiva mediataideyhdistys katastro.fi on täyttänyt juuri viisi vuotta. Yhdistys syntyi alunperin harrastajien verkoston jatkeeksi ja näyttely keskittyy pääasiassa sen piirissä vaikuttaneiden jäsenten ja tuttavien demo-teoksiin. Näyttelytilaksi valittuun pimeään huoneeseen on ahdettu koneineen ja laitteineen yhteensä neljätoista teosta.

Varhaisin esillä oleva teos on Byterapers-ryhmän Still Strong - 11th part vuodelta 1989. Demo on tehty vanhalle kunnon Commodore 64:lle ja tarjoaa erinomaisia esimerkkejä tuon aikakauden klassisten demojen keskeisistä tunnuspiirteistä kuten tekstiskrolleista, pomppivista väripalkeista ja leijuvista spriteistä. Teräväpiirteinen ja neljällä äänikanavalla soiva SID-musiikki saattaa kuunneltaessa tuntua jopa liian minimalistiselta. Toisaalta demo on hyvä osoitus siitä, mitä vanhat konkarit aikoinaan pystyivät repimään irti vanhan kotimikron kuudenkymmenenneljän kilotavun muistimäärästä.

Nähtävillä olevista Amiga-kotitietokoneilla tehdyistä demoista ehkä komein on Maturefurkin Lapsuus, joka voitti vuoden 2001 Assembley-tapahtuman demosarjan pääpalkinnon. Rinnalla esitetyt 1990-luvun Amiga-demot osoittivat myös käytännönläheisesti kuinka ohjelmointitekniikka on vuosien varrella kehittynyt. CNCD & Parallaxin dEEp - The Psilocybin Mix vuodelta 1995 edusti selvää taitekohtaa, jossa on nähtävissä siirtymä kohti tehokkaampia pc-koneita. Tosin nämä vanhemmat Amiga-demot olivat isolta ruudulta katsottuna aika suttuisen näköisiä.

Tavallisenkin katsojan kannalta kaikkein näyttävimmät demot löytyvät pc-puolelta. Audiovisuaalisen antinsa puolesta pc-demot ovat kiehtova sekoitus uutta ja vanhaa. Nähtävillä olleista teoksista yksi kauneimmista on OpenGL-grafiikkarajapintaa hyödyntävä Komplexin dozen vuodelta 1999 - lisäantina tarjolla oli Jukka Kaartisen (jugi) säveltämä oivallisen tunnelmallinen musiikki. Tavalliselle katsojalle nykyaikaisen pc-demon oma sisäinen maailma voi olla melko vieraannuttava elämys. Psykedeelisesti kieppuvat merkilliset erikoisefektit, vääntyilevät tekstikuviot ja tasaisesti eteenpäin soljuva konemusiikki tuovat monessa tapauksessa mieleen lähinnä kauniilta näyttävän, mutta vaikeasti avautuvan kaaoksen. Ruudulla vilistävät tekstit liittyvät tiiviisti audiovisuaaliseen kerrontaan tai ovat puhtaasti harrastajien välistä suljettua kommunikaatiota. Tosin 1990-luvusta lähtien joukossa on näkynyt yhä enemmän demoja, jotka ulkoasultaan muistuttavat lähinnä kokeellisia musiikkivideoita. Tästä tyylisuunnasta ei näyttelyssä ollut edustettuna kuin oikeastaan edellä mainittu Maturefurkin Lapsuus.

Laiterintamalla viehättävää kokeellisuutta edustivat mobiililaitteille tehdyt demotyöt. Valitettavasti laitteita ei käytännön syistä saanut käteen pideltäviksi ja vitriineistä tirkisteltyinä töistä sain hieman valjun vaikutelman. Ehkä mielenkiintoisin teos oli Byterapersin ja Doomsdayn yhteistuotantona valmistunut Limbo, joka voitti viime vuonna järjestetyn Assemblyn mobiilidemojen ohjelmointikilpailun. Varsin perinteisen tuntuinen efektidemo osoitti, että demotaitelijat pystyvät yllättävän nopeasti tuottamaan uusia teoksia täysin uusillekin konealustoille.

Pintaraapaisu undergroundiin

Demoskene-näyttelyn tuominen Kiasman kaltaiseen paikkaan voidaan harrastuksen marginaalisuuden huomioon ottaen pitää melkoisena saavutuksena. Yleisesti ottaen demoskene.katastro.fi tarjoaa kokonaisedullisen paketin demotaiteesta, mutta kokonaisuus jää hieman pintapuoliseksi. Demoskene-ilmiöön tutustuneet tietokoneharrastajat saavat demoista eniten irti, vaikka tuskin heillekään mitään suuria yllätyksiä on tarjolla. Lisäksi esillä olevat demot painottuvat selvästi liikaa 2000-luvun tuotantoon. Olisi toivonut, että näyttelyyn olisi kerralla panostettu oikein kunnolla, kun kerran Kiasmaan asti on päästy. Toinen valitettava mutta väistämätön miinus tulee demojen puutteellisesta taustaesittelystä, jota tosin paikan päältä saatava esite osittain paikkaa. Tästä huolimatta esitteessäkin tuhlataan aivan liikaa palstatilaa demojen teknisten yksityiskohtien selostukseen - niistä tuskin ovat kiinnostuneet muut kuin alan friikit. Tekniikan esittely kaipaa selvästi rinnalleen enemmän sosiaaliskulttuurista kontekstia.

Demotaiteen synty ja kehittyminen nimenomaan sulkeutuneena underground-kulttuurina on johtanut väistämättä tilanteeseen, jossa monet demomaailman merkillisyydet eivät helposti ulkopuolisille aukene. Kritiikistä huolimatta on ymmärrettävää, että näyttelyn pystyttäjät ovat joutuneet tekemään runsaasti hankalia käytännön kompromisseja. Näyttelyn kotisivut ovat osa näyttelyä. Taustamateriaalin lisäksi demot voi ladata näppärästi omalle kotikoneelleen tarkempaa ihastelua varten. Oheistapahtumista mainittakoon myös Kiasman kahvilassa järjestävät demoskene-muusikoiden dj-iltamat. Vanhojen ja alkuperäisten demotöiden lisäksi listoilla on tarjolla myös uudempaa tuotantoa. Konemusiikista kiinnostuneiden kannalta iltamat tarjoavatkin ehdottomasti kiinnostavaa lisäarvoa.