Toimintaelokuvien ikimuistettava tähti Charles Bronson, syntymänimeltään Charles Buchinsky, kuoli lauantaina 30. elokuuta 81-vuotiaana Los Angelesissa keuhkokuumeen komplikaatioihin. Bronson oli jo muutaman vuoden kärsinyt Alzheimerin taudista ja pysytellyt poissa julkisuudesta. Viimeisimmän elokuvaroolinsa hän teki vuonna 1999 tv-elokuvassa Poliisin painajainen III (Family of Cops III). Jotain miehen tähteydestä yhtenä 1900-luvun toimintaelokuvien tunnetuimpana kasvona kertoo se, että Bronsonin kuolema ylitti tv-uutiskynnyksen jopa Suomessa.

Liettualaiseen 15-lapsiseen maahanmuuttajaperheeseen Pennsylvaniassa vuonna 1921 syntynyt Charles työskenteli nuorena isänsä ja veljiensä tavoin hiilikaivoksessa. Toinen maailmansota teki hänestä pommikoneen peräampujan ja sodan jälkeen Charles lähti opiskelemaan taiteita Philadelphiaan, innostui näyttelemisestä ja lähti Californiaan. Elokuvadebyytti oli vuonna 1951 elokuvassa Laivaston nerot (You're in the Navy Now). Bronson oli tällöin jo kolmekymppinen.

Mies teki lukuisia pieniä rooleja ja vakiinnutti itsensä intiaanina 1950-luvun b-länkkäreissä. Vuonna 1954 Buchinsky esiintyi ensimmäisen kerran Bronsonin nimellä elokuvassa Sotarummut (Drum Beat). Ensiaskeleet Bronson otti elokuvatähteyden tiellä elokuvassa 7 rohkeata miestä (The Magnificent Seven, 1960). Moni muistaa Bronsonin kasvot myös elokuvista Suuri pakoretki (The Great Escape, 1963) ja Likainen tusina (The Dirty Dozen, 1967).

Bronson oli avioitunut jo vuonna 1949 Harriet Tendlerin kanssa ja heillä oli kaksi lasta. Pariskunta erosi vuonna 1967 ja Bronson siirtyi Eurooppaan, jossa tapasi Jill Irelandin. Kumpikin näytteli Espanjassa kuvatussa elokuvassa Pancho Villa ratsastaa jälleen (Villa Rides, 1968). Pari avioitui vuonna 1968 ja teki useita yhteisiä elokuvia, heille syntyi myös yhteinen tytär. Ireland oli Bronsonin elämän suuri rakkaus, joka kuoli rintasyöpään vuonna 1990.

Viittäkymmentä lähentelevän näyttelijän paikan elokuvahistoriassa legitimoi Sergio Leonen klassikko Huuliharppukostaja (Once Upon a Time in the West, 1968). Kansainväliseen tähteyteen Bronsonin nostivat hänen Euroopassa tekemät elokuvat, kuten Muukalainen sateesta (Rider on the Rain, 1969), Kylmä hiki (Cold Sweat, 1970) ja Murhaaja oven takana (Someone Behind the Door, 1971). Euroopan menestys alkoi hiljalleen heijastua 1970-luvun alussa myös Bronsonin kotimaahan Yhdysvaltoihin, jolloin hän teki sellaisia Bronson-klassikkoja kuten Michael Winnerin Chato's Land (1972) ja Raakaa peliä (Mr. Majestyk, 1974). Todellinen läpimurto menestykseen tapahtui kuitenkin Winnerin Väkivallan vihollisessa (Death Wish, 1974), jossa Bronson näytteli oikeuden omiin käsiinsä ottavaa arkkitehtiä.

Bronson vakiintui yhden ilmeen toimintatähdeksi - ollen tällöin jo yli viidenkymmenen. Hän teki suuren joukon elokuvia mm. ohjaaja J. Lee Thompsonin kanssa ja oli varmasti videovuokraamoiden vetävimpiä nimiä 1980-luvulla. Kaikki miehen elokuvat eivät tuolloin Death Wishin jälkeen olleet suinkaan pelkkää videoväkivaltaa, vaikka sellaisenkin haastajia on ollut. Elokuvat, kuten Walter Hillin ohjausdebyytti Haastaja (Hard Times, 1975), Don Siegelin Puhelin (Telefon, 1977) tai Thompsonin Pirullinen kosto (The Evil That Men Do, 1984) edustavat puhtaasti suoraviivaisten toimintaelokuvien parhaimmistoa. Vanhoilla päivillään, jo 70-vuotiaana, Bronson todisti Sean Pennin esikoisohjauksessa, koskettavassa The Indian Runnerissa (1991), kykenevänsä tekemään uskottavasti myös vakavia draamarooleja. Sittemmin mies nähtiin viidettä Väkivallan vihollista (1994) lukuun ottamatta vain tv-elokuvissa.

Toivuttuaan rakkaan vaimonsa Jill Irelandin kuolemasta Bronson avioitui vielä vuonna 1998 näyttelijätär Kim Weeksin kanssa. Vaikka monen mielestä Bronson on tyystin näyttelijätaidoton ja yksi-ilmeinen kivikasvo, ei mikään muuta sitä tosiasiaa, että elokuvahistoria olisi paljon köyhempi ilman hänen persoonaansa. Tämä räjähtäneeltä kivilouhokselta, miten Charles itseään kuvaili, näyttävä mies nauttii suurta kunnioitusta monen elokuvaihmisen mielessä. Quentin Tarantinon tulevassa toiseen maailmansotaan sijoittuvassa elokuvassa Inglorious Bastards Michael Madsen esittää Bronsonin mukaan nimettyä Babe Buchinskiä - Madsen on todennut tämän olevan kunniatehtävä.

Vanhan polven tosimiehistä nyt oli lähes sata elokuvaa tehneen Bronsonin vuoro ylentyä taivaalliseen näyttelijäkerhoon, jonne kutsun vajaa vuotta aiemmin sai ikätoveri ja näyttelijäkollega James Coburn.